VALOKUVAAJA ja kuvataiteilija Antti Hintsan tavoitteena on löytää ihmisiä, joilla on jollakin tapaa erityinen suhde metsään.
Hän haastattelee ja valokuvaa eteläpohjalaisia metsureita, metsästäjiä, metsätyömiehiä, marjastajia, metsänkävijöitä ja muita, jotka tuntevat metsän syvästi työnsä, arkensa tai harrastuksiensa kautta.
Hän haluaa kuulla, kuinka he näkevät ja kokevat metsän ja mikä sen merkitys on heille.
Heistä noin viidenkymmenen tarinat päätyvät Kotini on metsä -nimiseen kirjaan.
HÄN kertoo haluavansa tuoda esiin hyvin monenlaista puhetta metsästä samojen kansien välissä.
–Metsädialogi, jota julkisesti käydään, on hirveän mustavalkoista ja kärjistettyä. Itse uskon — mulla ei ole tästä mitään tieteellistä näyttöä — että se on todellisuudessa huomattavasti moninaisempaa ja ymmärtäväisempää. Vaikka aina on toki erimielisyyksiä, yhteisiä pintoja löytyy paljon enemmän. Tällaisen dialogin esille tuominen on yksi itseäni eniten tällä hetkellä kiinnostava asia.
Haastateltavien puheissa nousevat esiin metsän muutos, merkitys ja arvo, metsästä vieraantuminen ja huoli siitä miten metsän käy.
–Näkymättömät metsään sitoutuvat arvot, joita ei näe kukaan muu kuin se yksi henkilö tai suku, ovat mielestäni kiinnostavia. Nekin usein puuttuvat yleisestä metsäkeskustelusta, Hintsa kertoo.
YKSI häntä kiinnostava aihe ovat talousmetsät — metsän kanssa eläminen ja samaan aikaan sen hyödyntäminen.
Kansallinen metsäkulttuuri muuttuu. Samalla, kun ihmiset ovat löytäneet kansallispuistot, ovat talousmetsät tyhjentyneet.
–Kansallispuistoissamme käy tällä hetkellä kenties enemmän väkeä kuin koskaan, ja olen saanut lukea otsikoita siitä, että joudutaan miettimään, onko niiden kulutus ja rasitus jo liian kovaa. Mutta talousmetsät taas ovat tyhjiä ihmisistä, hän pohtii. –Muutos on ollut nopea. Hankintahakkuut ovat kadonneet ja moottorisaha on harvinainen ääni tänä päivänä. Talousmetsien arkikäyttöä, kuten vaeltelua, kulkemista, sienestystä, marjastusta ja kaikkea tällaista, on ennen ollut paljon enemmän.
Muutos näkyy myös esimerkiksi kirjallisuudessa.
–Kevyt kirjallisuus käsittelee usein nimenomaan kansallispuistojamme tai erämaaestetiikkaa ja -symboliikkaa; jotenkin talousmetsät hohtavat siinäkin poissaolollaan. Siksi se kiehtoo.
Metsissä kuvastuu koko maan historia. Soinissa hän tapasi miehen, joka oli viety 15-vuotiaana tukkikämpälle töihin syksyllä ja haettu pois vasta jouluna.
–Näitä henkilöitä on yhä elossa, ja he voivat itse kertoa tarinoitaan. Niihin konkretisoituu tämän maan historia ja se, miten voimakkaasti se sitoutuu metsiin. On ihmisiä, jotka ovat nähneet lähes koko sen kaaren alkulähteeltä tähän päivään asti.
PROJEKTIN aikana hän on pohtinut paljon myös sitä, mitä metsä hänelle itselleen merkitsee. Vaikka hän myös omistaa itse veljensä kanssa metsäyhtymän, metsä on hänelle ensisijaisesti rentoutumispaikka.
–Käytän metsää eniten siihen, että vain kävelen siellä ja ajattelen, erossa somesta ja sellaisesta, hän pohtii. –Käyn eniten lähimetsissä Isossakyrössä, jossa asun, mutta itselleni tärkein metsä taitaa olla lapsuudesta Lehtimäeltä. Niiden tunnearvoa nostavat niissä eletty elämä ja papalta ja isältä kuulemani tarinat.
VIIME vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa Hintsa toteutti kolme metsäsuhteesta kertovaa valokuvanäyttelyä, jotka olivat esillä Vimpelissä, Alajärvellä ja Soinissa.
–Testasin silloin työtapoja ja sitä, millaista kiinnostusta tämä herättää alueellisesti ja kuinka paljon ihmisiä lähtee tähän mukaan. Vastaanotto oli hyvä, ja ihmiset innostuivat jopa täyttämään vieraskirjan omilla muistoillaan ja tarinoillaan. Se oli aika koskettavaa, hän muistelee.
Kotini on metsä -kirjaprojektiin, jossa näkökulma on laajempi, hän ryhtyi kesällä saatuaan tukea Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahastolta. Se on tarkoitus saada painoon ensi keväänä ja julkaistua syksyllä.
Jutuntekopäivän aamuna hän oli juuri käynyt haastattelemassa erästä evijärveläismiestä. Evijärveltä hän kertoo kuitenkin löytäneensä vasta kolme kiinnostunutta. Vertailun vuoksi soinilaisia oli yli 40.
–Jos tuntuu siltä, että pitää ottaa yhteyttä, niin ehdottomasti ehtii tulla vielä mukaan.
Kaikki Hintsan projektissa olleet saavat myös kuvansa useamman taiteilijan yhteiseen, metsäteemaiseen näyttelyyn, joka pidetään ensi syksynä Lapuan taidemuseossa.
