KORTESJÄRVEN pelimannien pitkäaikainen johtaja ja kunnan entinen liikunta-, raittius- ja nuorisosihteeri Tauno Koivunen täytti 90 vuotta Taunon nimipäivänä 28. elokuuta.
Mies kertoo viettäneensä ”oloneuvoksen päiviä” jo yli 11 vuoden ajan. Hän sai aivoinfarktin 13. toukokuuta 2008. Siihen loppui liikunta, soitto ja kirjoittaminenkin. Kaksi vuotta sitten hän loukkasi myös selkänsä, kun portin liukuovi kaatui hänen päällensä.
–Emännän vaivoina tässä koetan tappaa aikaa, hän naurahtaa. –Katson televisiota ja koetan pitää kuntoa yllä. Kun kuljen eteisen käytävän kymmenen kertaa edestakaisin, se tekee jo 250 metriä. Poljen myös kuntopyörää ja yritän voimailla käsiäkin. Yksi tärkeä asia on se, että pystymme olemaan kotona (vaimo Helyn kanssa), eikä vakavampia kipuja ole.
INNOKAS urheilumies harrasti suunnistusta ja juoksi pitkiä matkoja, viisi maratoniakin.
Hän aloitti kunnassa vuonna 1961 ja jäi eläkkeelle 1992. Hänen vastuullaan oli aluksi kolme tehtävää, liikunta-, raittius- ja nuorisosihteerin hommat, mutta Tellervo Suoranta sai kunnalle tultuaan hoitaakseen nuorisotyön.
Liikuntasihteerinä hän veti muun muassa kylien kuntopiirejä ja uimakouluja. Työ oli ”valtavan monipuolista.”
–Se oli jatkuvaa menoa, hän muistelee. –Joka paikkaan pukattiin, päivisin ja iltaisin. Vuodessa tuli yli 400 ylityötuntia.
Uimakouluissa oli parhaana kesänä oppilaita lähes sata oppilasta.
–Olen laskenut, että yhteensä yli 500 kortesjärveläistä oppi uimaan minulta.
KOIVUNEN tunnettiin myös Kortesjärven pelimannien pitkäaikaisena vetäjänä ja Vaasa-lehden ja Järviseudun Sanomienkin kirjeenvaihtajana sekä muun muassa kotikylänsä Purmojärven nuorisoseurasta ja Kortesjärven Järvi-Veikoista.
Pelimanneja hän johti 36 vuoden ajan. Tästä yhdestä elämäntöistään hän sai presidentin myöntämän director musices -arvonimen vuonna 2009. Orkesteri kävi soittamassa paitsi Kaustisella ja Speleissä, myös Oulussa, Helsingissä ja Virossakin. Koivusen oma soitin oli harmonikka, ja hän myös sävelsi muutamia kappaleita, kuten Nuoruusmuistelon ja Venevalssin.
–Infarktin saatuani suurin muutos oli se, etten kyennyt enää soittamaan. Oikea jalka ja oikea käsi olivat aivan hervottomia, ja sormissa meni kaikki piirustukset sekaisin. Rytmi pelaisi kyllä vielä, mutta kun ei saa melodiaa tulemaan, hän toteaa. –Kyllä mä tavallaan rampa olen siinä suhteessa, mutta siihen on vain tyydyttävä. Pitää ottaa päivät sellaisina kuin ne tulevat.
