VAIMO vaatii, lapsi itkee, ikä painaa, kaikki muuttuu ja teknologiakin kehittyy. Miten selviytyä elämästä, kun yksi yö vastasyntyneen kanssakin on kuin hiihtoa hiekkamaalla?
Lauantaina tulee Teatteri Lapuan näyttämöllä ensi-iltaan komediallinen monologi Kahvi mustana, kiitos!
Sen on kirjoittanut Mari-Johanna Kettula puolisonsa Teemu Kettulan suuhun, ja ohjauksesta vastaa lappajärveläinen Katja Kujala. Näytelmän lavastus- ja pukusuunnittelussa ja tarpeistonvalmistajana työskentelee kortesjärveläislähtöinen Milla Uitto.
TAMPEREELLA nykyisin vaikuttava Uitto on ammatiltaan rekvisitööri, eli lavastusryhmän jäsen, joka vastaa kaikesta rekvisiitasta. Hän arvelee, että hänen työnkuvaansa on hyvin vaikea pukea sanoiksi, koska se voi olla mitä vain, ja sitä voi toteuttaa monin eri tavoin.
–Kaikki, mitä näyttelijä tekee tai syö, tulee rekvisitöörin kautta, hän muotoilee. –Usein kaikissa kohtauksissa, joissa on esimerkiksi juhlat, rekvisitööri on tilannut tai tehnyt kaikki tarjottavat ja koristellut juhlapaikan pieniä yksityiskohtia myöden. Rekvisitööri tekee tiivistä yhteistyötä lavastajan kanssa, joka suunnittelee ensin kaikki suuret linjat. Lavastaja puolestaan vastaa yhdessä ohjaajan ja kuvaajan kanssa visuaalisesta kokonaisilmeestä.
Kahvi mustana, kiitos! -monologi on hänelle kuitenkin poikkeuksellinen projekti, sillä hän on saanut suunnitella siihen kaiken lavastuksen, tarpeiston ja puvustuksen. Hän sai tekstin käsiinsä vuosi sitten, ja helmikuussa oli ensimmäinen tuotantopalaveri, johon hän oli jo hahmotellut ajatuksia lavastuksesta.
–Olen kiitollinen siitä, että sain olla mukana projektin alkutilanteista asti ja nähdä sen eri vaiheet. Erityisesti mahdollisuus tehdä lavastussuunnittelu oli mielenkiintoista.
UITTO muutti Kortesjärveltä yläasteen jälkeen vuonna 2005. Nykyiselle alalleen hän päätyi täysin yllättäen kolme ja puoli vuotta sitten.
–Hain Uusi päivä -ohjelmaan ihan eri osaston hommiin, mutta päädyinkin onnekkaasti rekvisiittapuolelle, koska siellä tarvittiin extraajia. Työn määrä kasvoi ja minulle aukesi muitakin uusia tuotantoja, joten päätin lopettaa silloisen kokopäivätyöni ja se riski kannatti. Vaikken vielä tuolloin tiennyt mitä kaikkea tämä vaatii, ja kaikki työt ovat projektiluontoisia, niin uskon kyllä, että tekevälle työtä riittää. Vieläkin on ihan älyttömästi opittavaa, mutta sitä kertyy ainoastaan vain tekemällä, olemalla utelias ja joustava.
Uuden päivän loputtua hän on tehnyt komediasarjoja Pirjo ja Kellot soi, joista jälkimmäinen alkoi pyöriä kuukausi sitten. Tällä hetkellä hän työstää isoa lastensarjaa nimeltä Lasten tasavalta, joka nähdään syksyllä 2020.
–Siinä olen päässyt leikkimään väreillä ja vaahtokarkeilla.
Television lisäksi hän on työskennellyt tarpeistonhoitajana Pyynikin kesäteatterissa ja Tampereen teatterissa. Television ja teatterin tekemistä yhdistää lähinnä rekvisiitan määrä — muutoin työtavat eroavat täysin.
–Haluaisin tehdä kovasti kumpaakin yhtä paljon ja yhtä aikaa, mutta se ei ole aikataulullisesti mahdollista. Television puolella työ on todella monipuolista, sillä yksikään päivä ei ole samanlainen, kun taas teatterissa toistetaan näytelmää aina uudelleen ja uudelleen, mutta siinäkin on oma viehätyksensä, Uitto sanoo. –Rakastan luotuja lavastemaailmoja. Niissä on jotain sellaista, mitä en osaa vielä selittää.
