Esillä on Maija-Liisa Harjun, Asta Matintuvan, Tiina Tallbackan, Ritva Lindbergin, Sanna Heikkilän, Elina Matilan, Saara Sikkilän ja Tuija Matintuvan töitä. Etenkin runossa mainitut kalliot ja ranta esiintyvät monessa teoksessa.
Elina Matilan mummo oli harrastelijataiteilija, ja pieni Elina teki taidetta yhdessä mummon kanssa. –Varhaisteini-iän jälkeen oli taukoa kolmenkympin kieppeille, palasin taiteen pariin muutettuani tänne Alajärvelle. Se oli aluksi kuin taideterapiaa, mutta myöhemmin on löytynyt oma tyyli. Maalaan paljon akryyliväreillä, mutta myös sekatekniikat kiinnostavat.
Muualta muuttaneelle kansalaisopiston kuvataideryhmistä löytyi samanhenkisiä ihmisiä, ja tapaamisissa keskustelut olivat välillä tärkeämpiä kuin maalaaminen. –Elämäniloa, räiskyvyyttä, mutta mahtuu joukkoon hiljaisempiakin. Mukana on luomisen koko kirjo, kuvailee Matila joukkoa. –Toinen tekee yksityiskohtaisen tarkkaa jälkeä, toinen räjäyttää värit kankaalle. Kursseilla ja tässä yhdistyksessä on pitkälti samaa väkeä.
Tänä vuonna Matila ei aio osallistua maalauskurssille aikatauluongelmien vuoksi. Arjessa maalaaminen voi jäädä vähällekin, mutta joskus luomisen pakko puskee yli: – Yksi aihetta vastaava vanhempi maalaus oli jo valmiina näyttelyyn. Asta soitti ja muistutti, että lausun täällä avajaisissa tuo Keskikesällä-runon. Tuli mieleen, että tästä aiheesta olisi helppo tehdä taulu. Valitsin viime talvena maalaamistani A4-arkeista tunnelmaan sopivat värit, revin, liimasin ja vähän maalasin. Se oli sellainen perheenäidin pikainen taidehetki, kun lapsi oli puoli tuntia liikuntakerhossa, hän naurahti.
