”MAISEMAA ei omista kukaan”. Tällaisen toteamuksen ja opetuksen kuulimme saksalaiselta tuulivoimajohtajalta Lappajärvellä. Hänen tokaisunsa toki ymmärtää, mutta miten on yleisen ymmärryksemme laita? Miten suhtaudumme kotiseutumme maisemaan tai kotomaamme koko kuvaan? Saako maiseman jopa pilata?
Kokemuksesta tiedämme, että kaikki maisemat ovat olennainen osa kasvuamme yhteiskunnassa, identiteettiämme. Se on osa ihmisen arkiympäristöä ja hyvinvointia. Tämä johtunee ihmisen ja luonnon pitkästä erottamattomasta vuorovaikutuksesta. Maisemamme välittää aina historiallisia ja kulttuurisia arvoja. Kasvamme maisemaamme.
SUOMEA ja maatamme on perinteisesti kyllästymiseen asti esitelty erityisesti kauniiden järvimaisemiemme tuella. Historiallisesti näihin maisemakuviemme luojiin liittynevät keskeisesti ainakin kansalliskirjailijoidemme Topeliuksen, Runebergin ja Kiven tekstit. Kansallismaisemat siis tunnistamme. Uusia maisemakuvia ja kuvauksia kuitenkin syntyy, idea laajenee. Yhä enemmän ollaan kiinnostuneita vaikkapa ääni- ja mielenmaisemista. Myös virtuaalimaisemat ovat varmasti osa tulevaisuutta.
Suomessa on tänään voimassa valtakunnallinen maisemansuojeluohjelma. Eri puolilla maata olevia erityisesti suojeltuja maisemakohteita on määritelty 156. Ne on merkitty myös maakuntakaavoihin. Niiden kuvataan olevan maaseutumme edustavimpia luonnon- ja kulttuurimaisemia, joiden arvo perustuu monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon, hoidettuun viljelymaisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan. Valitettavaa on, että Järviseutu ei jostakin kumman syystä ole luettelossa vielä mukana, vaikka kaikki edellytykset meillä siihen varmasti on. Aika näyttää, onko kraatterijärven seutu valtakunnallisesti niin arvokas maisema-alue, että näemme sen vielä valtakunnallisessa luettelossa.
PALATKAAMME sitten vielä alkuperäiseen kysymykseen. Jokaiselle ihmisellä on syntymästä vanhuuteen asti muodostunut ympäristökäsitys, paikan merkitys. Kotiseutumme näyttäytyy pääosin meille kaikille maisemakuvana ja jokaisella se on erityinen. Elämyksenä, jopa elättäjänä, maiseman näkee ainakin matkailija, luontoyrittäjä, mökkeilijä tai omakotiasuja. Enkä halua uskoa, että tätä ihmiskunnassa yhteisesti koettua tuskin kukaan ehdoin tahdoin haluaa tuhota tai riistää. Ei sitä keneltäkään ainakaan voi ottaa pois tai kuten usein valitettavasti tehdään, raiskata rumasti rakentamalla. Niin vain on, että kaikkea harmonista maisemaomaisuutta pitää jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen aina yrittää ylläpitää ja kunnioittaa.
Edellä esitettyyn vielä vahvistukseksi evijärveläisen Kaarlo Kultalahden tekstiä. Järviseudun marssin toisen säkeistön hienoa klassista paikan kuvaa:
”Meill’ on Lappajärven siintävä selkä sekä Vimpelin vaarat ja maat. Eikö Evijärven satasaaret helkä, soita Alajärven pellot ja haat.”
Urpo Purola, kotiseutuneuvos, Lappajärvi
