Japolla tarvittiin hitsaajaa seitsemän vuotta sitten. Silloin Kytölän puoliso Arto Kytölä, joka työskentelee itsekin Japolla, sai idean. –Sanoin työmaalla, että voin tietää hitsaajan, odotelkaapas viikonlopun yli!
–Arto nosti olohuoneen pöydälle hitsin ja sinä tovi harjoiteltiin. Lähdin sitten kokeilemaan, miten se onnistuu. Olihan työ alussa takkuista, kuidut katkeilivat hitsatessa.
–Olin nähnyt naisten tekemiä hitsauksia Kuusiokunnissa. Kyllä miesten on turha lähteä kilpailemaan naisten kanssa tässä lajissa, sanoo hitsauksia itsekin tekevä Kytölä. –Homma on todella tarkkaa ja naisilla on näppärämmät kädet! Ei todellakaan tarvi käydä jälkiä parsimassa, ja jos yhteys ei heti toimi, voi syytä etsiä ensin muualta. Monella työmaalla olisi asiat paljon paremmin, jos siellä olisi enemmän naisia: jämptiys ja huolellisuus on aivan eri luokkaa kuin miehillä.
TIINA Kytölä tekee hitsanneensa noin 44 000 kuituhitsausta näiden vuosien aikana. Hän pitää työstään, ja jättäisi toisen työnsä siivousyrittäjänä, jos hitsauksia olisi ympäri vuoden.
–Teen iltaisin ja viikonloppuisin siivouksia kuudessa firmassa. Ainoa miinus hitsaamisessa on olkapäiden ja alaselän rasittuminen. Välillä tämä vaatii vähän pidempää pinnaa, jos kone jumittaa.
Työ on melko yksinäistä puurtamista, mutta samalla suunnalla operoivat muut Japon työntekijät poikkeavat kopilla aika ajoin ja puoliso tuo lounassalaatin useimpina päivinä. Jos aikataulu ei ole kovin tiukka, malttaa juoda välikahvitkin.
Aikana ennen Tiinaa Japon kuituhitsausta tehtiin teltassa, mutta nyt olosuhteet ovat paremmat: kopissa on kaasulämmitin ja wc. Radio viihdyttää.
–Tässä pitää keskittyä koko ajan ja seurata, mitä tapahtuu ja ovatko vaimennokset pieniä. Ei ehdi miettiä mitään muita asioita.
Ja peruutustaito on kehittynyt vuosien varrella. –Peruutan vaikka pitkospuille kärryn kanssa, naurahtaa Kytölä.
–Kun ensimmäinen lastenlapseni syntyi, totesin Japolla, että monellakin työmaalla voi olla nainen hitsaamassa, mutta ei hitsaavaa mummua!
15 yrittäjävuoden aikana töitä on tullut tehtyä kovalla tahdilla. –Kiireaikoina perhe ei minua paljon näe. Vapaa-aikoina hoidan kotitöitä ja juoksevia asioita, vietän aikaa lasten kanssa. Kotona on kuntosalikin, mutta jos tekee täyden päivän, sinne ei enää jaksa. Toivoisin, että lastenlapsillekin olisi enemmän aikaa. Neljättä lastenlastani odotan syntyväksi tammikuussa.
Valokuidun hitsaaminen on tarkkaa työtä
VALOKUITU on ohuen siiman paksuista lasikuitua, joka on herkkää katkeamaan. Työ on tarkkuutta vaativaa näpertämistä. Kuidun pää kuoritaan, desinfioidaan ja leikataan suoraksi.
–Laitan päät hitsauskoneeseen ja kiinnitän ne. Kun kone on hitsannut, laitetaan kutiste vielä päälle ja uuniin hetkeksi, kertoi Tiina Kytölä.
–Eriväriset kuidut hitsataan yhteen kartan mukaan, se kertoo mikä kuuluu mihinkin.
Valokuitu lähtee Japon laitetilasta suoraan lähimmille asiakkaille. Kauempana asuville sitä jaetaan runkokuidusta haaroittimien kautta. Runkokaapelin liitoskohtiin tehdään kaappi, josta sitä jaetaan risteävien teiden varsilla asuville.
–Kuituverkossa on kapasiteettia niin, että siitä saa kaikkiin olemassa oleviin taloihin sekä jatkossa rakennettaviin, totesi Arto Kytölä.
Asiakkaat ovat usein malttamattomia. Kun päätös kuidun hankkimisesta on tehty ja kaivuri ilmestyy nurkille, ajatellaan, että nyt se tulee! –Siinä on monta työvaihetta ennen kuin yhteys on asiakkaalle valmiina. Kuitukaapelit kaivetaan maahan, sitten hitsataan ja asiakkaalle tehdään kuidun loppupään asennus sisään asti.
Vimpelin Rantakylällä on hitsattu nyt kolmisen viikkoa. –Nissin ja Länsirannantien valokuituja aletaan hitsaamaan piakkoin. Hankkeita tehdään rintarinnan. Valmistuminen menee ensi vuodelle: talvi hidastaa.
