Sinisorsan pesimäkanta (pesivien parien määrä) kääntyi viime vuoden selkeän pudotuksen jälkeen nousuun, mutta jäi silti huippuvuosien tasosta. Lajin pesimäkanta on kasvanut pitkällä aikavälillä. Poikastuotto (poikaslintujen kokonaismäärä) oli samaa luokkaa kuin viime vuonna ja jäi alle seurantajakson keskiarvon.
Tavin pesimäkanta kääntyi viime vuoden aallonpohjasta nousuun, mutta pitkällä aikavälillä kannankehityksen suunta on edelleen lievästi laskeva. Poikastuotto jäi 24 prosenttia viimevuotista alhaisemmaksi ja oli koko seurantahistorian heikoin.
Telkän pesimäkanta pysyi viime vuoden tasolla, mutta poikastuotto laski 14 prosenttia. Poikastuotto putosi seurantahistorian alhaisimmalle tasolle. Heikkoon poikastuottoon vaikutti se, että poikueissa oli tänä vuonna keskimääräistä vähemmän poikasia.
Haapanan pesimäkanta pysyi edelleen alhaalla. Pesimäkannan taantuminen alkoi jo 1990-luvun alkupuolella ja jyrkkeni viime vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Poikastuotto laski 15 prosenttia viime vuodesta ja oli seurantahistorian alhaisin.
Poikastuottoa heikensi kolea sää
Varhaisen jäidenlähdön ansiosta vesilintujen pesintä alkoi tänä vuonna keskimääräistä aikaisemmin, ja aikaisuus vaikuttaa yleensä pesimätulokseen ja näin ollen poikastuottoon positiivisesti. Kesäkuun loppupuolella alkanut viileä ja epävakainen sääjakso todennäköisesti lisäsi poikaskuolleisuutta ja heikensi poikastuottoa. Tähän viittaa se, että keskimääräinen poikuekoko oli kaikilla lajeilla tänä vuonna viimevuotista pienempi.
Sisävesillä pesivien vesilintujen kantoja koskevat tiedot perustuvat vuodesta 1986 lähtien vapaaehtoisvoimin toteutettuihin valtakunnallisiin vesilintulaskentoihin. Vuoden 2019 pariaineistot ovat 1 230 kohteelta ja poikueaineistot 868 kohteelta. Aineiston keräävät metsästäjät ja lintuharrastajat. Luonnonvarakeskus (Luke) tuottaa vuosittain yhdessä Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen kanssa arvion vesilintukantojen tilasta. Tietoa hyödyntävät riistahallinto sekä vesilintujen ja vesiluonnon suojelusta vastaavat tahot.
