Jokavuotiset verotietojen julkistukset ovat mässäilyn aihe. ”Kateuspäivänä” ihmiset saavat tirkistellä toistensa lompakoihin. Miksi?
Verotietojen julkisuuteen liittyy paljon kyseenalaisia piirteitä. Verotietojen julkistamisessa on kyse yksilön oikeudesta yksityisyyteen ja sen luulisi olevan perustuslailla turvattu perusoikeus. Tätä sääntöä noudatetaan monessa muussa asiassa. Esimerkiksi yksilön terveystiedot ja sosiaalihuollon asiakirjat ovat luottamuksellisia. Jos ihminen on pois töistä taudin vuoksi, sekään ei ole julkinen tieto. Myös yksityinen viestintä on luottamuksellista. Lisäksi kenenkään koti ei ole julkinen paikka, johon vieraat ihmiset voivat marssia ilman lupaa (kotirauha).
Verotietojen julkisuutta on perusteltu vallankäyttäjien vahtimisella, mutta perustelu on surkea. Samalla verukkeella voitaisiin oikeuttaa myös muidenkin perusoikeuksien polkeminen. Miksi ihmisillä ei saisi olla oikeutta saada kaikkien päättäjien terveys- ja sosiaalihuollon tietoja? Sillähän voisi olla yhteiskunnallista merkitystä. Miksi ihmisillä ei saisi olla oikeutta astella julkkisten koteihin? Siellähän voisi olla merkkejä epäilyttävästä toiminnasta. Miksi konsernijohtajien viestintäsalaisuutta ei voitaisi raottaa? Sieltähän voisi paljastua kohu. Jostain syystä näitä vaatimuksia ei näy julkisuudessa, vaikka niissä on sama logiikka: yksilön oikeus yksityisyyteen väistyy muiden ihmisten uteliaisuuden tieltä. Kannattaa myös muistaa, että rikollisetkin näkevät verotiedot.
Kun tirkistelyn tielle on lähdetty, kuinka pitkälle poliitikot ovat valmiita menemään: Julkistetaanko seuraavaksi kaikkien ihmisten Kela-tuet, jotta voidaan tutkia Kela-huijauksia?
Sivistysvaltion eräs mittari on se, kuinka hyvin valtio suojaa ihmisten oikeutta yksityisyyteen. Kysymys kuuluu: kuinka kauan moraalittoman nykytilan annetaan jatkua?
Aleksi Hernesniemi, yhteiskuntatieteiden maisteri
