Vuohia Osalalla on kolme: 4-vuotias Puuro sekä reilun vuoden ikäiset Pirkko-Liisa ja Bertta. Vuohista Puuro ja Pirkko-Liisa tulevat mukaan vaelluksille, mutta Bertta on Osalan mukaan sairaslomalla ainakin kesäkuun loppuun.
–Vaelluksilla on myös aina mukana collie Nippe, Osala kertoo, –Se on muutenkin vähän kuin töissä täällä, se on yleensä tässä pihassa vapaana ja apuna askareissa.
OSALA ei ole edes aivan varma, mistä sai idean vuohivaelluksiin: –Olin aiemmin kuullut vuohijoogasta ja käynyt itse alpakkavaelluksella, niin varmaan jostain siitä sain idean. Täälläpäin Suomea ei myöskään hirveästi ole tällaista toimintaa.
Ensimmäiset asiakkaat tulivat vaellukselle toukokuussa ja vaellusreissuja on tehty tähän mennessä muutamia. Tätä lukiessa vuohivaellustoiminta on käynnissä neljättä viikkoa. Keleistä riippuen vaelluksia tullaan järjestämään Osalan mukaan ainakin lokakuulle:
–Järjestän tätä nyt ensimmäistä vuotta, niin pitää katsoa, tuleeko sitten talvella tauko.
Vuohivaelluksissa on valittavana kolme eri pituista matkaa, jotka vaihtelevat kestoltaan 1,5 ja 5 tunnin välillä. Kaikkiin vaelluksiin kuuluu myös brunssi, joka voi sopimuksen mukaan olla joko välipalamainen tai ruokaisampi.
ELÄIMINÄ vuohet ovat Osalan mukaan todella avoimia, uteliaita, jääräpäisiä ja myös viisaita.
–Vuohet ovat myös aina hyväntuulisia, en ole koskaan nähnyt niitä huonolla tuulella. Aina kun tulen tänne, niin ne ovat ihan innoissaan, että ”mitä tehdään”, Osala hymyilee.
Haastavinta Osalan mukaan on se, miten selittää tiettyjä asioita vuohien käyttäytymisestä.
–Ne ovat eläimiä, eikä niihin siksi voi koskaan sataprosenttisesti luottaa. Sen vuoksi pitää muistaa aina kertoa asiakkaille, että ne eivät tarkoita mitään pahalla, vaan toimivat vaistojensa ohjaamina. Niillä on myös laumassa tietty hierarkia, jota ne noudattavat.
Osala kertoo ihmisten usein yllättyneen siitä, kuinka ketteriä ja reippaita vuohet ovat. Ne jaksavat ja tykkäävät liikkua luonnossa vaellusporukan mukana.
–Mutta vaikka olen kouluttanut ne kulkemaan hihnassa, niin niillä on aina oma tahto, Osala huomauttaa, –Ne voivat vetää ja pysähtyä silloin kun huvittaa.
Yksi tällainen tapaus sattuikin vaelluksella:
–Jos Puuro ei välillä jaksa kävellä, niin se voi lyödä maate, Osala kertoo, –Sille pitääkin olla mukana jotain herkkua. Mutta kun vähän näyttää leipäpussia, niin sitten se taas kävelee nätisti.
