EVIJÄRVELÄISEN Carita Surma-ahon syyskuinen esikoiskonsertti saa jatkoa loppukuusta Vasikka-aholla.
”Kesäillan konsertissa” kuultavat kappaleet ovat samoja kuin syksyllä.
–Sain viime syyskuussa Evijärvellä pidetystä ”Rakkaudella elämästä” -konsertista hyvän ja innostavan palautteen, Surma-aho kertoo.
Pääosan lauluista tulkitsee vaasalainen, Evijärven Kattilakoskella syntynyt Maj-Lis Rantala. Myös kortesjärveläinen Jorma Syrjälä ja Surma-aho itse pääsevät ääneen. Seinäjoella asuvat, lappajärveläislähtöiset Antti Purola (harmonikka) ja Tuomo Övermark (kitara), evijärveläinen viulisti Satu Lumiaho ja seinäjokinen basisti Harri Mattila säestävät.
–Säestäjät ovat kaikki musiikin ammattilaisia, ja he ovat olleet mahtavia kannustajia. Olen erittäin iloinen, että löysin heidät, ja että he innostuivat lauluistani.
REPERTUAARISSA on myös Surma-ahon ystävän Maj-Lis Rantalan kirjoittamia lauluja, mutta suurin osa konserttikappaleista on hänen omaa käsialaansa — siitä huolimatta, että hän ei osaa soittaa mitään eikä lukea nuottejakaan.
–Suurin osa niistä on viidentoista vuoden takaa. Ne tulivat kuin valmiina pakettina, sävelet ja sanat yhtaikaa, milloin varhain aamulla, milloin keskellä yötäkin heräsin alkusanoihin ja säveliin. Silloin tiesin, että on otettava kynä käteen, tai laulut haipuvat jonnekin, mistä niitä ei enää tavoita.
Surma-aho kertoi, että lauluja ”alkoi tulla” ensimmäisen kerran kaksikymmentä vuotta sitten, jolloin vakava sairaus pysäytti hänen kiireisen elämänsä.
–Pitkän toipumisen aikana istuin puutarhassa katsellen järvimaisemaa, miettien elämän jatkumista ja sitä, että kaikki voikin päättyä tähän. Silloin ikään kuin kuulin sanat: ”Älä surussa kulje, sinä lapsonen maan, kun ilossa luotu on taivaltamaan. Vielä on aikaa sun nauttia vaan, kulkea päällä tän maan.” Ne sanat antoivat uskoa elämään. Jokin portti avautui siinä hetkessä ja alkoi laulujen ja runojen virta. Sain jatkoajan.
Surma-ahon mieleen on jäänyt hänen ensimmäisen tangonsa syntymä. Eräänä iltana hän oli ihaillut televisiossa esiintyneen Unto Monosen ikivihreitä lauluja ja henkäissyt ääneen: ”Jospa osaisinkin tehdä tangon!”
–Seuraavana aamuna alkoi herätessä soida sävel ja sanat: ”Kun kerran onneain vaan…” Mietin, kuultiinko toiveeni jossain. Siihen asti oli tullut ainoastaan hengellisiä lauluja.
Myöhemmin hän on työstänyt kappaleita myös tarkoituksella.
–Vanhojakin jäi vielä pöytälaatikkoon. Ehkä Antin ja Tuomon sovitustyöt vielä jatkuvat, aika näyttää.
ITSE Surma-aho innostui laulamisesta kymmenisen vuotta sitten, karaoken kautta.
–Orkesterin kanssa laulaminen antaa aivan erilaisen tunteen ja energian, se on ollut hauska kokemus näin harrastuspohjalta laulavalle, hän kertoo. –Ystäväni Maj-Lis Rantala on ollut tärkeä tukija ensimmäisestä laulusta lähtien tähän päivään. Hänellä laulaminen on kulkenut mukana nuoresta lähtien. Olen hyvällä mielellä ja iloinen saamastani kannustuksesta, joka on antanut rohkeutta tuoda laulut esiin.
SYKSYN konsertin jälkeen käynnistyi myös levyntekoprosessi. Talven ja kevään aikana tehty levy meni painoon kesäkuun alussa.
