“Taiteen tekeminen on terapeuttista”

Kuvataidekurssin ohjaaja Sirpa Kataja. Hänen käsissään oleva työ on kurssia varten maalattu esimerkkityö, jossa on yhdistetty akvarelleja sekä peiteväriä.

Yleensä kuvataidepiirin tapaaminen kestää kaksi ja puoli tuntia, mutta kesän kuvataidekurssilla maalataan kuusi tuntia, kymmenestä neljään. Osallistujien mukaan aika on kuitenkin kulunut nopeasti.

–Täällä on innostunutta sakkia, kaikki ovat kyllä maalanneet melkein koko ajan. Ei ole paljon ehditty taukoa pitämään ja kahvia keittämään, Kataja nauraa.

Hänestä kuuden tunnin päivä on kuitenkin juuri sopivan pituinen.

–Ei tarvitse olla pidempi, koska silloin ei jaksa uppoutua samalla tavalla tekemiseen, Kataja pohtii.

KURSSILLE osallistui 9 kuvataiteen harrastajaa useammalta Järviseudun paikkakunnalta. Vimpelin lisäksi osallistujia oli aina Kortesjärveltä, Lehtimäeltä ja Alajärveltä asti.

Kurssia varten Kataja on maalannut muutamia esimerkkitöitä, joissa käytettyjä tekniikkoja kurssilaiset voivat kokeilla.

–Pakollista se ei tietenkään ole, Kataja huomauttaa. –Jokainen saa piirtää ja maalata sitä, mitä haluaa ja millä tekniikalla haluaa.

KATAJAN esimerkkitöihin kuuluu monotypiaksi kutsuttavaa grafiikkaa, linolevyn avulla tehtyä grafiikkaa sekä sekatekniikalla toteutettuja töitä, joissa on yhdistelty akvarelleja eli vesivärejä peiteväriin sekä akryylimaaliin. Grafiikkaa on toteutettu esimerkiksi kaalinpäällä ja sellerillä.

–Olen vähän hätäinen ja kyllästyn helposti, siksi haluan kokeilla aina jotain uutta taiteessa, Kataja kertoo.

Kurssilaiset ovatkin iloisia siitä, että Katajalla on aina uusia ideoita, joita voi toteuttaa.

–Taidepiirissä maalattiin joskus mannaryynien avulla, se teki paperiin kivan pinnan, muistelee peiteväreillä lehtiä maalaava Anneli Joensuu.

Joensuu on ollut mukana myös Katajan taidepiirissä, kuten neljä muutakin kurssilaista. Kesäkurssilla on kuvataideharrastuksessa jo pidemmälle ehtineitä sekä hiljattain aloittaneita.

TAITEESTA puhuttaessa useampi kurssilainen toteaa yhdeksi syyksi kursseilla käymiseen sen, että taiteen tekeminen tuottaa iloa, se on kuin terapiaa.

–Onhan se todistettukin, että tällainen kansalaisopistotoiminta on terapeuttista, Kataja huomauttaa, –Se, että ei jää vain kotiin, kun on esimerkiksi eläkkeellä, vaan tulee näkemään muita ihmisiä.

Kurssilaiset ovat samaa mieltä.

–Ei herkästi olla pois, kun on mahdollisuus tulla, Joensuu tiivistää.

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti