50 vuotta sitten ylioppilaaksi päässeiden ohjelmassa oli yhteiskoululla kahvihetki, jossa vieraana oli luokkaa opettanut Anita Havela, kierros koululla, ylioppilasjuhla sekä lounas Kivitipussa.
–Muistorikas päivä. Koulu on muuttunut paljon meidän ajoistamme, totesi Kaarina Höykinpuro.
Maija-Liisa Spangar muisteli ylioppilasjuhlassa pitämässään puheessa, että hänen ikäluokkansa haki neljästä kuuteen vuotta kestäneen kansakoulun jälkeen yhteiskouluun kaksipäiväisissä pääsykokeissa, joissa testattiin laskennon ja suomen kielen taitoja.
–Yksityiskoulussa kaikki oli maksullista. Lukukausimaksu, kirjat, opiskeluvälineet ja ruoka. Ruoka korvattiin usein omilla eväillä eli voileivillä ja pullolla maitoa. Usein kyllä juostiin Niemen Villen leipomoon hakemaan tuoreita nisupossuja, eikä ole tainnut sen parempia possuja vastaan myöhemmässä elämässä tullakaan.
Vaikka elämän puitteet olivatkin monella tapaa ankeat, nuoret osasivat pitää hauskaa niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin.
Opiskelu oli tietyllä tavalla hyvin erilaista kuin nykyään: keskikoulussa ei ollut valinnaisia, lukiossa piti valita matematiikka- tai kielilinja. Kielilinjalla opiskeltiin myös latinaa. Pitkänä kielenä oli saksa. Oppiaineiden nimet olivat erilaisia kuin nykyään; luonnonhistoria sisälsi kasvi- ja eläinopinkuvataide oli piirustusta, matematiikka laskentoa, algebraa ja geometriaa, äidinkieli suomea. Ainevalikoima on nykyään laajempi, samoin arvosteluasteikko ylioppilaskirjoituksissa. Osattiin sitä silti multitaskausta ennenkin, vaikkei sanaa silloin tunnettukaan: piirustusta ja ruotsia opettanut Anita Havela soitti opiskelijoille ruotsalaista musiikkia samalla, kun he työstivät kuvia.
Älylaitteista puhumisen Spangar myönsi ärsyttävän.
–Olen sanonutkin, että kyllä, niihin liittyy paljon älyä, valtaosa siitä myynti- ja markkinointimiesten aivoista, että saadaan vanhempaa ikäluokkaa syyllistymään muka osaamattomuudesta, mutta eihän se äly miltään näytöltä suoraan aivoihin säteile, vaan se siirtotyö täytyy tehdä itse, ihan omilla aivoilla. Kyllä niistä laitteista rutiinitoiminnoissa on paljon hyötyä.
Hän opiskeli itse lukion jälkeen sivuaineena tietojenkäsittelyä, jolloin näki yhden harvoista Suomessa silloin olleista tietokoneista. Opiskelijat tekivät ohjelmia reikäkorteille teollisuuden tarpeisiin ja operaattori vei ne koneelle, joka täytti koko huoneen.
