ELÄKKEELLÄ olevien toimeentulo on kehittynyt myönteiseen suuntaan vuosikymmenten aikana, mutta siitä huolimatta kasvava osa eläkkeellä olevista elää köyhyysrajan alapuolella. Tilastokeskuksen tuoreimpien eläkeläisten toimeentuloa koskevien tietojen mukaan vuonna 2018 pienituloisuuden rajan alle jäi 194 000 henkilöä eli 14,1 prosenttia eläkeläiskotitalouksissa asuvista. Vastaava luku vuonna 2017 oli noin 174 000, eli eläkeläisten köyhyys on kasvanut vuodessa yli 10 prosentilla. Asumiskustannusten lisäksi merkittäviä toimeentulo-ongelmia aiheuttavat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut sekä lääkkeiden ja matkojen omavastuut.
Eläkeliitto ja muut eläkeläisjärjestöt vaativat, että eläkeläisköyhyyden vähentämisohjelma tulee kirjata seuraavan hallituksen ohjelmaan. Köyhyyttä vähentäisivät erityisesti tasokorotukset kansaeläkkeeseen ja kansaneläkeindeksin leikkauksen peruuttaminen.
–Myös kansainväliset eläkejärjestelmiä vertailleet tutkimukset ovat osoittaneet, että Suomen minimieläkkeet ovat useimpia OECD-maita matalammalla tasolla. Tulevalle perusturvauudistukselle on myös suuri tarve. Kansaneläkkeen indeksin leikkaaminen ja jäädyttäminen tulee pikimmiten perua. Lisäksi kansaneläkkeeseen täytyy tehdä riittävä tasokorotus, kiteyttää Eläkeliiton puheenjohtaja Raimo Ikonen liiton huolet.
SUURI osa kansanedustajaehdokkaista on myös valmiita satsaamaan eläkeläisköyhyyden vähentämiseen. Eläkeliiton, Eläkkeensaajien keskusliiton ja Eläkeläiset ry:n Aula Researchilla teettämän kyselytutkimuksen mukaan 85 prosenttia kyselyyn vastanneista ehdokkaista on sitä mieltä, että kansaneläkkeisiin tarvitaan tasokorotuksia.
Kansaneläkkeiden remontin lisäksi on välttämätöntä turvata koko eläkejärjestelmän kestävyys. Taitetusta indeksistä käynnissä oleva keskustelu on tärkeää. Eläkeliitto ja muut eläkeläisjärjestöt ovat sitä mieltä, että palkkojen painoarvoa indeksissä tulee nostaa nykyisestä 20 prosentista 30 prosenttiin.
Erityinen huoli liitolla on soten kaaduttua se, kuinka siirtymävaiheessa varmistetaan eläkeläisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tasavertainen saatavuus. Kunnat ovat yhdessä historiansa heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa. Kaksi kolmasosaa kunnista teki viime vuonna alijäämäisen tuloksen. Alueelliset sote-hankkeet odottavat jatkotoimenpiteitä, ja niistä kuuluu huolestuttavia uutisia aina yhteistyömenettelyjen käynnistymistä myöten.
–Kuntapohjainen järjestelmä ei kykene hoitamaan tehtäväänsä ja toimimaan rahoituksen ja yksityisten yritysten paineessa. Suomeen tarvitaan kuntatasoa vahvemmat palvelujen järjestäjät huolehtimaan sosiaali- ja terveyspalveluista ja niiden valvonnasta. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat inhimillisiä palveluita, joissa ensisijaista ei saa olla voitontavoittelu vaan kansalaisen hyvinvointi ja toimintakyky, Ikonen muistuttaa.
