WHO:n mukaan tuulivoimaloiden melumallinnusten A-painotteinen melumittaus on riittämätön. Se mittaa vain kuultavaa melua, mutta isompi ongelma on kehon havaitsema matalataajuinen melu ja infraääni.
Professori Mariana Alves-Pereira on tutkinut matalataajuista melua ja infraääntä vuosikymmeniä ja havainnut, että ne aiheuttavat sydänpussin ja valtimoiden seinämän paksuuntumista sekä muutoksia keuhkojen ja korvien karvasoluihin. Mainzin yliopisto tiedotti tuulivoimaloiden infraäänen heikentävän sydänlihaksen toimintaa noin 20 prosenttia. Nämä ovat ehkä syynä siihen, että sydänvaivat ja äkkikuolemat lisääntyvät tuulivoimala-alueilla.
Matalataajuinen melu, infraäänet ja tuulivoimaloiden aiheuttama maatärinä yltävät tutkimusten mukaan ainakin 15–20 kilometriin. Maatärinän epäillään pilanneen pohjavettä Kanadassa ja Skotlannissa.
Suomessa on yli 300 perhettä joutunut muuttamaan kodistaan tuulivoimaloiden aiheuttamien oireiden vuoksi. Kiinteistöjen arvo laskee alueella noin 30 prosenttia tai romahtaa kokonaan. Harva haluaa muuttaa paikkaan, jossa tuulivoimalat näkyvät tai tuntuvat.
Valtaosa tuulivoimaloista myydään ulkomaille ja siksi metsien hoitoon voi tulla rajoituksia. Metsätöitä saa tehdä ehkä vain kesäisin, sillä voimaloiden aiheuttama jäänheiton vaara ylettyy konsulttiyhtiö Rambollin mukaan jopa 900 metriin.
Vuokrasopimuksista ei pääse irti, ne ovat rasitteena tilalle. Toimija kiinnittää metsät omien lainojensa vakuudeksi, tila voi joutua hakemaan omille lainoilleen muuta vakuutta. Kun voimalat tulevaisuudessa kielletään haittojensa vuoksi, toimija on jo kadonnut. Vastuu, haitat ja purkukustannukset jäävät maanomistajan harteille.
Kunnan velvollisuus on tarjota turvallinen ja terveellinen asuinympäristö kuntalaisilleen. Se toteutuu vain, jos tuulivoimalat ovat asutuksesta vähintään 20 kilometrin päässä.
Leena Kurikka, tuulivoimapakolainen, kansanedustajaehdokas, (Ps.)