PÄÄHENKILÖ on seitsemänvuotias, kun hänen äitinsä yrittää ensimmäisen kerran itsemurhaa. Sen jälkeen hän alkaa ideoida listaa mahtavista pienistä asioista, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen.
Kimmo Hirvenmäen interaktiivinen monologi Miljoona hyvää syytä kuvaa arjen huumorin avulla masentuneen henkilön ajatuksia. Hän esitti sen Evijärven, Lappajärven ja Kauhavan lukiolaisille viime viikolla. Näytökset järjesti Järvilakeuden kansalaisopiston Aitio-hanke yhdessä kuntien kanssa.
Kemin kaupunginteatterissa näyttelevä Hirvenmäki on itse suomentanut sen englantilaisen Duncan Macmillanin Every brilliant thing -tekstistä. Alkuperäisteoksen esitti koomikko Jonny Donahoe. Hirvenmäen suomiversion kantaesitys oli Kemissä keväällä 2017. Vuotta myöhemmin myös Martti Suosalo aloitti oman versionsa esittämisen Turussa, ja tänä keväänä tuli Kansallisteatterissa ensi-iltaan kolmaskin versio.
Macmillan itse on sanonut tekstistään: “Et ole yksin, et ole outo, selviät kyllä siitä, sinun täytyy vain kestää. Sen sanominen ei ehkä tee minusta siistiä tai muodikasta, mutta olen vakavissani. Itsetuhoisesta masennuksesta ei yleensä puhuta hyödyllisellä, kiinnostavalla tai edes totuudenmukaisella tavalla.”
HIRVENMÄKI kiinnostui Macmillanin tekstistä kolmisen vuotta sitten, kun uusia mielenkiintoisia näytelmiä teatterintekijöille välittävä Agency North -organisaatio lähetti sen hänelle.
–Luin sen silloin englanniksi ja ajattelin, että mulla ei ole mitään hinkua tehdä monologia, mutta jos joskus jonkun monologin haluan tehdä, niin se on tämä, hän sanoo. –Se sopii minun tavalleni tehdä ja siinä on hyvä sanoma, jota on käsitelty tavalla, joka on aika tavaton, kun aihe on kuitenkin synkähkö.
Sekä Hirvenmäen oma isä että isän isä päätyivät aikanaan itsemurhaan.
–Itse en ole koskaan kokenut itsetuhon tarvetta, mutta sitä on suvussa paljon. Siitä puhun esityksessäkin, että se on tarttuva tauti; se pitää tiedostaa. Se oli se viimeinen niitti, että halusin ruveta tätä kertomaan.
Hänen versionsa on 20 minuuttia alkuperäistä pidempi.
–Suomalaiseen sielunmaisemaan, tai ainakaan mulle, ei sovi se, että pelättäisiin pysähtyä vähän vakavampiin aiheisiin vaan mentäisiin kaiken ohi nopeasti. Kyllä minä haluan välillä vähän pysähtyäkin, hän pohtii. –Mutta kyllä siinä välillä mennään aika vauhtiakin. Se stand-up-puoli ja yhteinen tekeminen ja hauskuus ovat keskiössä. Se voi kuulostaa hassulta, kun aihe on mikä on, mutta se on tapa uida syvempiinkin vesiin.
KOKO Suomen esityksensä kanssa kiertänyt Hirvenmäki kertoo, että eri ikäiset katsojat käsittelevät aihetta eri tavalla, mutta kaikki löytävät siitä jotain merkityksellistä.
–Jos katsojalle on ensimmäinen kerta, kun hän miettii itsemurhaa ja näitä asioita, jopa omalle kohdalleen, niin lähtökohtainen asenne on sellainen, että huumori puhuttelee ja niitä asioita halutaan ulkoistaa. Vasta jälkeenpäin mietitään sitten sitä vakavaa puolta, hän pohtii. –Aikuisemmat ihmiset taas elävät sitä siinä hetkessä, ja sekä negatiiviset että positiiviset tunteet tulevat ulos enemmän.
–Kun taas mennään tiettyyn ikään, 70 ikävuoden jälkeen, sitten kaikki on hauskaa, hän nauraa. –Asiat on nähty ja ajateltu, ja ympäriltä on kuollut ihmisiä, joten he toteavat vaan, että ”nii-in, tällaista se on”.
Nuorimmat katsojat ovat olleet alle kouluikäisiä vanhempiensa seurassa.
–Kerran eräs äiti tajusi, että tämä on keino käsitellä lapsen kanssa sitä, että lapsen isä oli hiljattain kuollut. Avataan keskustelua aiheesta, joka muuten on tosi hankala.
