Vaarini Verner Alanen on syntynyt Lappajärven Hyytiälän kylässä 1905, sukunimensä oli Hyytinen aina vuoteen 1912 asti, kun koko kylä oli Hyytisiä. Koska vaarin kotitalo oli nimeltään Alatupa, kirkkoherra ehdotti vaarin isälle Oskarille, että ottaisivat sukunimekseen Alanen ja näin tehtiin. Vaarin kertomana olen nämä muististani kirjoittanut.
Pikkupoikana vaarikin kerkesi tekemään ”kurkista pahaa”, kerran kaverinsa Evert Marsin kanssa kivittivät maantiensuoran varrelta puhelinlinjan joka ainoan eristimen rikki. Oskari joutui maksamaan korjauksen ja vaari sai selkäsaunan.
Eräänä pyhäaamuna vaari oikaisi kotiinsa naapurin ruisvainion ojanpiennarta pitkin. Isäntä Kustaa Korkea-aho luuli pojan lahmaavan peltoaan ja juoksi häätämään poikaa pois. Vaari kertoi, että ei huomannut ennen kuin tunsi isännän sormet olkapäällään, mutta vaarilla oli niin nopea startti, että pääsi käden alta karkuun, eikä Kustaa saanut vaaria kiinni. Kun vaari oli aikuinen, muistelivat he Kustaan kanssa naureskellen tapausta.
Kerran olivat Marssin Vertin (Evert Mars) kanssa kirkkorannassa uimassa, ja rannalla oli Mattu-enon rysä kuivumassa. Pojat ryömivät rysään, Vertti kysäisi, mitäs tehtäs, jos nyt Mattu-eno tulis? ”Näin myö tehtäs”, sanoi vaari ja potkaisi rysän perän rikki. Vertti auttoi, ja pojat ryömivät rysästä pois.
Mattu-eno nosti rysänsä rikkomisesta kovat kuulustelut, ja epäiltyjen listalla olivat myös vaari ja Vertti, mutta pojat eivät tunnustaneet tiukoista kuulusteluista huolimatta. Aikamiehenä vaari teon tunnusti ja maksoi rysän sanoen, että olin saaha vieläkin selkäänsä. Mattu-eno oli arvannut syylliset, mutta todisteiden puuttuessa selkänahka säästyi.
Ensimmäisen hammaslääkärikäyntinsä vaari kertoi olleen sepällä, joka pihdeillään poisti kipeän hampaan. Hampaassa oli kolmihaarainen juuri, ja vaari totesi: ”kyllä se teki kipeää.”
Tuomo Alanen, Jämsä
