–Sukuni on asunut Alahärmässä 1500-luvulta saakka.
Värikylläiset työt valaisevat Alajärven kirjaston lukusalia maaliskuun ajan. Töiden joukossa on sekä rakkaita maisemia Pohjanmaalta että Lapista, myös muotokuvia suvun ihmisistä.
Lönnroth tunnetaan kirjailijana.
–Olen palannut maalaamisen pariin jäätyäni eläkkeelle Kotkan kirjastotoimenjohtajan työstä. Maalaaminen on vastapainoa kirjoittamiselle; saa seisoa ja heilutella käsiään, hän naurahtaa.
Hän kertoo olevansa herkkä aistimaan, mitä hyödyntää sekä maalaamisessa että kirjoittamisessa.
–Olen unennäkijöiden sukua ja psyykkisesti herkkä havainnoija, niin paikkojen kuin ihmistenkin suhteen. Maalaustyyliäni kutsun väriekspressionismiksi. Minulla on absoluuttinen värisilmä; en tarvitse kangastilkkuja tai värimalleja rautakaupassa, vaan muistan sävyt oikein ilmankin.
–Aloitin maalaamisen valmistumiseni jälkeen, ajattelin, että nyt kun on enemmän aikaa, voin iltaisin töiden jälkeen maalata.
Hän opiskeli taidetta muun muassa Vapaassa tadekoulussa, Repin Instituutin muotokuvakurssilla, Oriveden opistossa ja Per-Olaf Hjortellin opissa. Taideakatemian pääsykokeiden viimeiseen vaiheeseenkin hän pääsi 1 700 hakijan joukosta, mutta Anita Snellman totesi, että ”et tarvitse tätä koulua, olet löytänyt tyylisi ja sinusta kuullaan vielä”. Se oli tietyllä tavalla pettymys.
ELÄKKEELLE jäämisen jälkeen Lönnroth on tehnyt myös opettajan töitä. Hän asuu Kauhavalla entisen Lentosotakoulun alueella.
–Siellä on rauhallista.
Hänen mukaansa Lentosotakoulu antoi Kauhavalle identiteetin 90 vuoden ajaksi. Se menetettiin hetkessä.
–Perinnekulttuuri on arvossa, hän toteaa nykyisen kotikuntansa elämänmenosta.
–Puukkofestivaalit kokoavat väkeä ympäri Suomea.