Erityisesti nuorehkoista, nuorten kanssa toimivista vapaaehtoisystävistä on pulaa, toteaa Järvi-Pohjanmaan johtava sosiaalityöntekijä Merja Mäkitalo.
Viimeksi tarve kulminoitui kesällä. Silloin useampi nuori miespuolinen hakija jäi ilman.
–Vammaiset nuoret toivovat ystävää harrastuksiin ja tukihenkilöksi arjen askareisiin.
Sosiaalipalvelut on pyrkinyt hankkimaan vapaaehtoisystäviä ja heitä onkin löydetty sekä ystävää toivovien lähipiireistä että SPR:n kautta. Kaikille ei kuitenkaan ole löytynyt sopivaa: kemioiden täytyy kohdata. Siinä auttaa, jos kiinnostuksen kohteet olisivat samankaltaisia.
Ystäväksi lähdetään usein auttamisen ilosta.
–Jos aikoo sosiaalialalle, tästä saa hyvää kokemusta. Sosiaalitoimen kautta valituille tukihenkilöille maksetaan palkkio, Mäkitalo sanoi.
SPR:N VIMPELIN OSASTO järjestää 8.-9. helmikuuta ystävätoiminnan peruskurssin sekä laitosystävä-koulutuksen.
–Kursseille on tullut ilmoittautumisia jo niin, että ne varmasti toteutuvat, kertoi kouluttaja Terttu Lakaniemi.
Useimmiten kursseille osallistuvat ovat eläkeikää lähestyviä tai eläkkeelle jääneitä. Lakaniemi pitää heidän panostaan ystävä- ja vapaaehtoistoiminnalle merkittävänä samalla, kun toiminta tarjoaa työelämästä jäävälle mielenkiintoista tekemistä.
–Ihminen on silloin aktiivisimmillaan ja täynnä tarmoa.
YSTÄVÄTOIMINNAN vastuuhenkilönä Vimpelissä toimii Terttu Viita. Uutena ystävävälittäjänä on aloittanut Maija Peuro-Rautiainen.
–Ystävälistallamme on tällä hetkellä 10 nimeä, mutta moni tekee ystävätoimintaa naapureiden ja sukulaisten parissa epävirallisesti. Määrää pyritään kasvattamaan, koska tarvetta on.
SPR tarjoaa ystävää esimerkiksi ulkoiluun, virkistyskäynneille, kotiin, puhelinkeskusteluihin tai vaikkapa kirkossa käymiseen.
–Erilaisia ihmisiä ja ystävyyksiä tarvitaan. Osallistumalla kurssille ei sitoudu mihinkään, ja itse voi määritellä, haluaako lyhyt- vai pidempiaikaiseen toimintaan. Lyhytkestoisesta ystävätoiminnasta esimerkkinä on omaishoitoperhe, jossa hoitaja on innokas pesäpallofani. Viime kesänä kahdeksan eri henkilöä vuorotteli hoidettavan seurana kotona pelien ajan, mistä kaikille jäi hyvä kokemus.
Panoksensa ystävätoiminnalle voi antaa vaikkapa tarjoutumalla seuraksi urheilutapahtumiin. Se sopisi erityisen hyvin miesten toimintamuodoksi, Lakaniemi vinkkaa.
YKSINÄISYYTTÄ on paljon. Useimmiten ystäväpyynnön tekeminen SPR:lle ei ole helppoa.
–Tarpeen täytyy todella tuntua, ettei ole ylitsepääsemätöntä kysyä vieraalta, voisiko joku tulla juttelemaan.
Lakaniemi siteeraa lausetta SPR:n esitteestä: Yksinäisyyden lopettaminen alkaa sen huomaamisesta.
–Sitten voi alkaa siihen pureutua. Täytyy muistaa myös, että yksinäiseltä näyttävä voi olla tyytyväinen oloonsa, ja ihmisten keskelläkin voi tuntea yksinäisyyttä.
Järviseudun Omaishoitajat ja läheiset ry:llä ja SPR tekevät yhteistyötä ystävätoiminnan osalta. SPR:llä on vapaaehtoisresurssia, omaishoitajilla tarvetta. Omaishoitajaperheissä kohtaamiset ja keskustelut ovat tärkeitä, etenkin jos omaishoitotilanne johtuu muistisairaudesta ja rajoittaa perheen elämää.
–Sitä toivoo, että joku tulisi tuosta ovesta sisälle, kun itse ei pääse siitä ulos.
–Ystäväpyyntöjä tulee meillekin, kertoi omaistoiminnan ohjaaja Pia Toivola.
–Usein muualla asuvat lapset ottavat yhteyttä vanhempiensa puolesta. Tartumme asiaan siinä kohtaa, kun ystävää tarvitseva on itsekin tietoinen asiasta ja samaa mieltä.
LAITOSYSTÄVÄTOIMINTAA on myös tarkoitus laajentaa.
–Laitosystävyyskin lähtee asukkaan tai hänen läheisensä pyynnöstä ja on aina sopimukseen perustuvaa. Laitosystävä voi myös järjestää yhteistä toimintaa palvelukodin väelle.
Toivola haastaisi koulut järjestämään ystäväkursseja esimerkiksi valinnaisaineena.
–Lapset ovat vieraantumassa ikääntyvistä. Tällainen toiminta toisi vapaaehtoistyön tutuksi ja lisäisi sukupolvien välistä kanssakäymistä. Monilla perheillä ei ole isovanhempiakaan lähettyvillä.
