HANNU PIETILÄ nousee ilmaan omalta pelloltaan Evijärven Särkikylästä. Viisitoista minuuttia myöhemmin hän laskeutuu järven jäälle Kivitipun rantaan.
Pietilä, 63, on yksi heistä, jotka pääsevät toteuttamaan ihmiskunnan ikiaikaista haavetta. Hänellä on siivet alla.
Hän lentää ultrakevyitä lentokoneita. A-luokan ultrakevyt tarkoittaa, että kyseessä on käytännössä riippuliidin, jossa on moottori ja potkuri. B-luokan ultrakevyet puolestaan näyttävät lentokoneilta. Jälkimmäisten ohjaamoissa hän voi lentää parin–kolmenkin tunnin matkoja kylmemmälläkin ilmalla.
–Matka taittuu nopeammin kuin autolla, kun ei ole risteyksiä, vaan saa ajaa suoraan, hän naurahtaa.
A-LUOKKAAN kuuluvassa Air Créationissa on 80-hevosvoimainen nelitahtimoottori ja hänen mukaansa hyvät lento-ominaisuudet. Matkanopeus on 70 ja 100 kilometrin väliltä, mutta huippunopeus voi olla jopa 190 kilometriä tunnissa.
Miltä sitten tuntuu kiitää yksin kahden kilometrin korkeudessa sellaisen laitteen ohjaksissa, joka näyttää lähinnä skootterilta, johon on ruuvattu siivet? Maallikon silmään ”ajomukavuus” näyttää olleen sen suunnittelijalle enemmänkin söötti idea kuin jotakin, mihin hän olisi vakavissaan panostanut.
–Lentäminen antaa sinulle jotain sellaista, mitä muut eivät koskaan koe, Pietilä vastaa. –Heiltä jää ikään kuin osa elämää elämättä.
Kun hän vuonna 1988 nousi ensimmäisen kerran ilmaan Etelä-Pohjanmaan riippuliitäjien kurssilla, pitkään siitä haaveiltuaan, alla oli juuri samanlainen A-ultrakevyt. Kokemus tuntui ”mielettömän hyvältä.”
–Miten mä sen sanoisin? Se on tunne, joka tulee joka kerta, vieläkin. Sellainen tunne, että olet oma itsenäinen lentäjä siellä ylhäällä, ja hallitset sen.
Hän kertoo, että kahta samanlaista lentoa ei ole, koska kahta samanlaista ilmaa ei ole. Lentäminen on huomenna täysin erilaista kuin tänään, ja vaikka maassa on aivan tyyni, ilmassa ei välttämättä ole.
–Siinä on aina tietynlainen jännitys, kun nouset ilmaan, että mitähän tällä kertaa tuleekaan vastaan.
Minkäänlaista pelkoa siitä, että hän menettäisi koneen hallinnan yläilmoissa, Pietilällä ei kuitenkaan ole. Aiemmin koneissa esiintyi hänen mukaansa ”epäluotettavuutta”, mutta nykyisin ne ovat turvallisempia. Omasta osaamisesta on silti oltava varma.
–Lähtökohta on, että kone on hallinnassa aina. Yksinkään lentäessä ei voi ottaa koskaan niin suurta riskiä, että tulisi eteen jotain, mitä ei hallitse.
Evijärveläisvoimin Lappiin lentäjiä
HANNU PIETILÄ maahantuo ranskalaisia Air Création -ultrakevyitä ja kouluttaa niillä uusia lentäjiä Kemissä.
Kun hän viimein hankki lennonopettajan pätevyyden keväällä 2017, ajatus oli kytenyt mielessä jo pitkään.
Räyskälässä järjestetty koulutus kesti kolme viikonloppua. Sen aikana opiskeltiin erityisesti ihmisten käsittelyä.
–Oppilaina oli pääasiassa varjoliitäjiä. He olivat pelokkaita, koska he eivät olleet lentäneet pitkään aikaan. Käytiin läpi lennon valmistelua ja itse lentämistä. Sattui hyvä, tyyni, keväinen ilta.
Lennonopettajalla on omat ohjauskahvansa, kuten autokoulussakin. Siitä huolimatta monesti jo kymmenen minuuttia ilmassa, ja oppilas haluaa takaisin maan kamaralle. Häntä jännittää niin, ettei hän pysty enää oppimaan mitään. Silloin on parempi, että palataan maahan pitämään tauko.
–Täytyy hyväksyä ilmailun jännitys, joka on luonnollista, eikä ylireagoida jännitystilaan. Kun jännitystila on päällä, se aiheuttaa yliaistimuksia, eikä lentämiseen pysty keskittymään.
Joillakin on hänen mukaansa vääränlainen asenne ilmailuun. Se on suljettava pois heti.
–On ilmailussa hyvin vaarallinen tilanne, jos joku ei välitä omasta turvallisuudestaan, huolla varusteitaan, eikä kuuntele muita vaan menee omia latujaan.
KESÄLLÄ Pietilän lennonopetus siirtyy Kemin lentokentältä Pudasjärvelle, sillä Pohjanmeren perukoilla tuuli paljon ja kovaa.
Evijärveltäkin on jo ilmoittautunut mukaan yksi oppilas. Hän on 69-vuotias.
–Monesti ilmailun innostus on kytenyt kauan, ja jossain vaiheessa se pitää vaan toteuttaa.
