Isäni eläessä oli tärkeää, että perheeni kanssa lähdin täältä Vimpelistä Nissiin nimipäiväkahville — tänään on vuorossa vain haudalla käynti muistamaan häntä myös sotaveteraanina.
Mieleeni sukelsi vanha onnitteluruno, jonka isäni sanavalmis ystävä Sadeharjun Matti on riimitellyt hänelle vieraskirjaamme. Harmi, että vieraskirjojen käyttö on lähes unohdettu nykyään. Niihin on ennen tallentunut muistoja mukavista vierailuista vaikka Amerikasta asti, tärkeistä perhejuhlista. Sieltä löytyy jo unohtuneidenkin ystävien tai sukulaisten tervehdyksiä ja kiittelyjä vieraanvaraisuudesta tarkkoine päivämäärineen. Todella mielenkiintoista tutkittavaa jälkipolville!
Se Niilolle kirjoitettu runo kuului näin:
Armon vuonna neljäkuusi
kuudentena joulukuuta
Niilo päiviään pitävi
sunnuntaita suurempata.
Liput liehuu kaikkialla,
kiinni postit, kiinni pankit,
suljettu on suuret liikkeet,
kaupat maassa kaikkialla.
Pyöri eivät postiautot,
pyhää pitää posteljoonit
kunniaksi kuljettejan,
joka on Niiloksi nimetty.
Isäni oli ammatiltaan linja-autonkuljettaja ja ajoi postiautoa Vimpelin, Kauhavan, Kivijärven, Alavuden ynnä muilla linjoilla. Sodan aikana hän palveli autokomppaniassa ja sairastui muun muassa häkämyrkytykseen silloisten ”bussien” takia. Runoilija Matti asui vuonna 1946 Rantakankaan koululla, koska hänen vaimonsa Ester Sadeharju oli opettajana siellä.
Siihen aikaan oli itsenäisyyspäivänä koko Suomi pysähtyneenä, kuten runossa todettiin. Juhlimme itsenäisyyttämme liputuksin ja arvokkain tilaisuuksin. Kiireisen elämänmenon vuoksi juhliin osallistuminen ei kuulu kaikkien prioriteetteihin, mutta näiden tämänkin päivän juhlien järjestäjille ja esiintyjille parhain kiitos mieltä kohottavasta ja liikuttavasta päivästä! Ja kaikille Niiloille lämpimät onnittelut!
Pirjo Havinen o.s. Meriläinen
