Salo tarinoi esittelyn aluksi museon historiasta, joka liittyy paikkakunnan rankimpiin aikoihin, suuriin nälkävuosiin.
–1860-luvun alussa kesäpakkaset veivät viljan eikä saatu satoa. Tilanne paheni vuosikymmenen loppupuolelle ja tultiin nälkätalviin, jolloin ei ollut enää, mistä olisi ruokaa laitettu. Järvestä toki saatiin kalaa, mutta kun ravinto oli heikkoa, terveys alkoi heikentyä. Vastustuskyky laski ja kulkutaudit levisivät. Ihmiset sairastuivat ja huonon ravinnon vuoksi menehtyivät. Kuolleisuus nousi.
Järviseudulla kuoli noin 2200 ihmistä vuosikymmenen aikana. Paikkakuntien asukasluvut laskivat merkittävästi.
–Lainamakasiiniin oli tarkoitus kerätä viljaa takaisin, mutta pahimpina puutteen aikoina varasto jäi tyhjäksi. Lainajyvästöä tarvittiin viimeisiin sotavuosiin saakka. Sen jälkeen on yhteiskunta alkanut huolehtia varmuusvarastoinnista. Sittemmin siilot on purettu ja niistä on tehty varastorakennus tuohon joen taakse.
Elämä sai pikkuhiljaa paremmat edellytykset, kun koululaitos perustettiin ja terveydenhuolto koheni. Salo kertoi koululaisille myös kylähallinnon kehittämisestä ja oltermannijärjestelmästä.
–Kylän vanhin vastasi kylän asioista, kuten teiden ja siltojen kunnosta, ojituksesta, palotarkastuksista ja muista arkisista asioista kahden avustajan kanssa. Kyläkokouksissa sovittiin yhteisistä asioista. Ennen sanomalehtien tuloa tietoa jaettiin kirkossa jumalanpalveluksen yhteydessä.
Lämmitettävän paloruutan myötä entisaikojen palomiehen työ tuli oppilaita lähelle.
KOULULAISET tutustuivat esineistöön ja jokainen valitsi kolme kiinnostavinta esineittä kuvaten ja nimeten ne sähköistä portfoliota varten. 7a-luokan vierailulla Milia Kyrönlahti valitsi kehdon, kattoon kiinnitettävän vauvakeinun ja palokunnan ruiskun mielenkiintoisimmiksi esineiksi.
–Mielenkiintoisia juttuja!
Nälkävuodet ja vanhat sanomalehtileikkeet jäivät Lyydia Murron ja Ilona Syrjälän mieleen. Toivo Höök ja Juho Männikkö pitivät museovierailua kivana ja kiinnostavana. Heillekin kertomukset nälkävuosista jäivät mieleen päällimmäisinä.
–Yllätyin siitä, miten hyvin koululaiset ovat kuunnelleet. Mahdollisuuksien mukaan olen vastannut kysymyksiin. Olen odottanutkin, että tulisi tilaisuus kertoa, miten vaikeaa elämä on täällä ollut, ja näyttää tätä museota, Juhani Salo totesi.
Museon lattia on uusittu ja alakerran järjestely on vielä osittain kesken.
–Eiköhän me ilmojen lämmetessä saada se kuntoon.
Monialainen oppiminen tuo vaihtelua koulunkäyntiin
ALAJÄRVEN yläkoululla vietettiin viime viikolla monialaisten oppimiskokonaisuuksien viikkoa Alajärvi 150 vuotta -teemalla. MOK on uuden opetussuunnitelman mukainen kokonaisuus. Viime vuonna viikon teemana oli Suomi100.
Viikko käynnistyi Maiju ja Pekka Viitaniemen valokuvaesityksellä auditoriossa. Kaikki seitsemännen ja kahdeksannen luokan oppilaat pääsivät kuvien ja tarinoiden myötä aikamatkalle kotipitäjänsä historiaan. Oppilaat osallistuivat työpajoihin, joissa muun muassa liikunnassa kokeiltiin vanhan ajan leikkejä ja pelejä, maantiedossa tehtiin sukututkimusta, matematiikassa väestötilastoja ja äidinkielessä perehdyttiin sukunimiin.
–Uskonnon työpajassa oppilaat vierailivat kirkossa ja hautausmaalla, kertoi opinto-ohjaaja Laura Torkko.
–Viikko tuo vaihtelua perus-koulunkäyntiin. Pystytään toteuttamaan paremmin esimerkiksi vierailuita, joihin ei normituntien puitteissa ehdittäisi.
–Paljon kivempi kuin tavallinen kouluviikko, ei tarvi istua koko ajan koulun penkillä, Juho Männikkö totesi.
–On tämä kivaa vaihtelua. Viikon aikana on tullut ihan uuttakin tietoa Alajärvestä, sanoi Milia Kyrönlahti.
