URHEILUN aloittaminen ei katso ikää.
Evijärveläinen Aimo Järvelä, 77, on viime vuosina kerännyt suomenennätyksiä ikämiesten sisäsoudussa. Hän kiertää aktiivisesti myös ratakävelykisoja ja harrastaa olympiapainonheittoakin. Paikallisissa urheilutapahtumissa hän on tuttu näky toimitsijana.
Kaikkea tätä edelsi kuitenkin kolmikymmenvuotinen tauko kuntoilusta.
Nuoruudessaan Järvelä hiihti piiritasolla, mutta kun hän rupesi rakentamaan taloa ja pystytti turkistarhan, ainoaksi kosketukseksi lajiin jäi lasten suksien voitelu.
Sinä aikana paino nousi.
Vuosituhannen vaihteessa hän päätti viimein tehdä jotain.
Miellyttävimmäksi lajiksi osoittautui sauvakävely. Sauvat kädessä ja otsalamppu vilkkuen hän sitten kierteli maastossa. Painonpudotus oli hidasta, mutta pikku hiljaa kunto alkoi kohota.
UUDEN vuoden aattona 1999 Järvelä löysi itsensä sauvoineen lähtöviivalta ensimmäisen kerran vuosikymmeniin. Kello lähestyi puolta yötä, ja tapahtuma oli Lapuan yöjuoksu.
Kuntosarjassa matkaa oli vain muutama kilometri. Tunnelma oli katossa yli sadan muun kuntoilijan seurassa.
–Kokemus ekasta kisasta oli tosi hyvä. Aikaa ja sijoitusta en muista, mutta ei ne häävejä voineet olla. Tuntui kuitenkin, että kunto oli lähtenyt nousemaan, hän muistelee.
SIITÄ alkoi virallisesti hänen paluunsa aktiiviurheilun pariin.
Kilpailuvietti vei Järvelän muun muassa sauvakävelyn SM-kisoihin sekä lajin ensimmäisiin ja viimeisiin maailmanmestaruuskisoihinkin, joita Toivo Sukari markkinoi.
–En mä silloin ajatellut, että SM-mitaleja saan, mutta nyt niitä on eri lajeista 27 kaikkiaan.
Tosissaan hän rupesi keskittymään harjoitteluun muutama vuosi sitten, muutettuaan sukupolvenvaihdoksen myötä rivitaloon. Kuntosali tarjosi vaihtelua joutenoloon.
Eläkeläisten kuntopiirissä hän oli tutustunut soutulaitteeseen.
–Soutu sopi ylipainosta kärsineille polvilleni.
Siitä tuli hänen menestyslajinsa. Ekoissa SM-kisoissaan Tampereella vuonna 2013 hän voitti pronssia 500 metrillä. Tietysti ikämiessarjoissa osallistujiakin on usein vain kourallinen, mutta kilpaileminen vei mukanaan.
–Sisäsoutukilpailut ovat nykyään pääkaupunkiseudulla tai Imatralla. Onneksi Järviseudultakin löytyy muitakin ikämiessoutajia, joten mukavassa seurassa yleensä mennään.
PAINOKIN alkoi viimein todella laskea, kun huomio kääntyi ruokapöytään.
–Kaikkeen tottuu, papuihin, vihanneksiin ja rahkaankin, kun on pakko. Olin myös päässyt verenpainelääkkeistäni eroon, joten kovan kilpailun vaatimaa sykkeen nousua ei ollut enää lääke estämässä.
Kolmen viime vuoden aikana hän on kilpaillut parhaassa painoluokassaan, ja on sen jälkeen lyönyt suomenennätyksiä usealla matkalla.
–Ikääntymisen merkkejä on kyllä jo näkyvissä. Tuntuu, että tulokset eivät enää parane. Eikä edessä siintele loistava urheilu-ura.
–Mutta sitä ei kannata surra. Ikä on vain numeroita eikä ole este liikkumiselle. Hiota ja hengästyä pitää. Ilman urheilua sitä lystiä järjestyyvaikka metsässä raivaussahan kanssa.
