Moderni teollinen yhteiskunta on jatkuvassa muutostilassa. Suuret puolueet hävisivät tuon uudistumisprosessin johdosta myös äskettäiset Saksan Baijerin osavaltiovaalit.
Maailmansodan jälkeen myös Saksassa on ollut vallalla rauhanomainen ”hallitun vastakkainasettelun politikka”. Alunperin ”valkoiset ja punaiset” olivat verivihollisia. Myöhemmin ymmärrettiin kuitenkin, että vastakkaisuus on muokattavissa hyödyllistä yhteiskuntaelämää ylläpitäväksi ”dialektiikan voimaksi”.
Uusi rauhanomainen vastakkaisuus oli aluksi kristillis-porvarillisen (CDU/CSU) ja ”kättä päälle vasemmistolaisuuden” (SDP) yhdessä muodostama valta-asetelma.
Tuo suurten puolueiden aisapari synnytti kalliin valtion (kansainvälinen velka jne.) ja sosiaalijärjestelmän kriisin.
Sen kilpailijaksi on tullut viimeksi ”sateenkaari” jossa yhtyy uudeksi valtatekijäksi monivärinen uusimman ajan haasteisiin paremmin vastaavien uusien ”pienten mutta vahvojen” puolueiden ryhmä.
Esimerkiksi Saksan vihreät (ympäristökriisin herättäjinä) ovat eräs niistä, AFD toinen (pakolaiskysymyksen ravistelijat). Ilmastonmuutoksen rajuus on kuitenkin yllättänyt myös vihreät ja Adf:n.
Nyt ymmärretään, että ilman vahvaa maailmanlaajuista kansainvälistä organisoitumista luonnon tilaa ei voi ”parantaa”. Vastakkainasettelu kansallista ja kansainvälistä vallankäyttöä korostavien systeemien välillä on tullut jäädäkseen. Uudessa huomisen yhteiskunnassa täytyy yhdistää ”sateenkaaret” sekä maapallon laajuinen globaali valtapeli.
Jukka Paaso, arkkitehti, Kauhava
