UKULELET on viritetty ja soitto voi alkaa Aapiskujan koululla luokassa, jota kouluajan ulkopuolella käyttävät musiikkiopiston ryhmät.
–Ukulele on tässä ensimmäinen soitin, joka kautta tutustutaan musiikkiin, teoriaa harjoitellaan soittamisen kautta, kertoi opettaja Tiina Perkiö.
Hetkeä myöhemmin musapajaan osallistuvat lapset rummuttavat djembeillä ja laulavat.
–Mahdollisuuksien mukaan menemme myös konsertteihin ja tutustumme muihinkin soittimiin, kuten viuluun. Soittamista voi tutkia myös videoiden kautta.
Perkiö toimii kolmatta vuotta Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston varhaisiän musiikinopettajana Vimpelissä. Hänen vastuullaan ovat perjantai-iltapäivisin ja -iltaisin pidettävät alle kouluikäisten musiikkileikkikoulut sekä kanteleen ja ukulelen ryhmä esikoululaisille. Niiden lisäksi tänä vuonna on uutena aloittanut musapaja eka- ja tokaluokkalaisille. Kaikissa ryhmissä on vielä tilaa uusillekin soittajille.
Kakkosluokkalainen Anni kertoi lähteneensä musapajaan, koska haluaa soittaa erilaisia soittimia. Ekaluokkalainen Viljo on käynyt aiemmin kanteleensoittoryhmässä ja kertoi soittamisen olevan parasta musapajassa.
–Hauskin soitin on djembe. Haluan soittaa myös viulua ja nokkahuilua.
MUSKARISSA voi aloittaa musiikin maailmaan perehtymisen jo kolmen kuukauden ikäisenä.
–Sen ikäiselle voi jo antaa marakassin käteen. Joskus on ollut nuorempiakin, kyllä hekin katselevat ja kuuntelevat kiinnostuneina, kertoo Perkiö.
–Enimmäkseen pienen kanssa muskariin tulevat äidit ja mummit, mutta kyllä isät ja isoisätkin löytävät tänne tiensä.
Muskari aloitetaan laululla, tuokion mittaan musisoidaan istualtaan ja seisaaltaan, vanhemman ja lapsen kesken sekä koko porukalla.
–Soitamme muskarisoittimia, kuten rumpuja, kellopeliä, rytmimunaa, marakasseja ja kulkusia, ja myös kuuntelemme musiikkia.
Perkiö toteaa, että on paljon tutkimuksia musiikin aivoja kehittävistä vaikutuksista. Soittaminen kehittää motoriikkaa ja eriyttämisen taitoa.
–Itse olin nuorena todella ujo ja musiikki oli keino ilmaista itseä. Opetukseen osallistumisessa on myös sosiaalinen puoli, sillä vaikka kävisi yksin soittotunneilla, mukana on myös ryhmäopetusta ja yhteissoittoa.
Soittaminen herättää lapsissa tunteita.
–Päällimmäisenä toivottavasti riemun tunne, kaikkea lähdetään tekemään ilon kautta. Toisinaan teemme omia sovituksia ja kappaleita, jolloin lapsi voi itse vaikuttaa laulun sisältöön.
Musisoimiseen ei kyllästy koskaan
KORTESJÄRVELTÄ kotoisin oleva Tiina Perkiö kertoo päätyneensä musiikin ammattilaiseksi puolivahingossa.
–Jo ihan pienenä halusin soittaa pianoa ja pääsin pianotunneille kouluiässä. Sitten löysin itseni konservatoriosta ja opiskelin ammattikorkeakoulussa musiikkipedagogiksi, viulunsoiton opettajaksi.
Tällä hetkellä hänellä on käynnissä työn ohessa Jyväskylän yliopistossa varhaisiän musiikinopettajan opinnot. Ne kestävät neljä vuotta ja tehdään monimuotototeutuksena. Nyt opinnot ovat siinä vaiheessa, ettei Jyväskylään tarvitse ajaa joka viikko, mikä helpottaa arkea huomattavasti.
–Saan sieltä paljon hyviä ideoita ja konkretiaa. Me opiskelijat jaamme toimivia käytäntöjä toisillemme.
Perkiö tekee työtään kuuden eri työnantajan palveluksessa ja kilometrejä auton mittariin kertyy Teuvan, Isojoen ja Vimpelin välisellä alueella huimat määrät.
–Parasta työssä on musisoiminen, oli soittotoveri vasta-alkaja tai edistynyt; ahaa-elämykset, lasten kommentit ja sen selvittäminen, mitä pienen päässä liikkuu. Ihmisten kanssa työskentely ylipäätään, Perkiö summaa.
