–Halusin eläinlääkäriksi jo ihan pienenä. Halusin eläimiin liittyvän ammatin, jossa myös tienaa, Janina Männikkö kertoi.
Jenni Lassila epäröi lukion aikana, onko lapsuuden haaveammatti kuitenkaan hänen juttunsa, mutta päätös eläinlääkäriksi pyrkimisestä kypsyi abivuoden aikana.
–Ajattelin yläkoulussa opettajan ammattia. Äiti kertoi joskus, että olisi halunnut nuorena eläinlääkäriksi, mutta hänelle oli sanottu koulussa, että se on miesten ammatti. Siitä jotenkin sitten innostuin ja valitsin lukioon aineita, joista tällä alalla olisi apua, kuvaili Koivukoski.
Männikön unelma on pieneläin- tai hevossairaala, kunnaneläinlääkärin työ ei sytytä. Lassilaa ja Koivukoskea sen sijaan kiinnostaa kunnaneläinlääkärin työ sen monipuolisuuden vuoksi.
–Ammatin sisällä voi vaihtaa myöhemminkin, on paljon eri vaihtoehtoja. Minua tuotantoeläimet ja hevoset kiinnostavat eniten. Tärkeää on, että työhön kuuluu myös fyysistä tekemistä, sanoi Koivukoski.
Opiskelupaikka oli työn takana. Männikkö ja Lassila ehtivät osallistua kahtena vuonna Ilmajoki-Opiston valmennuskursseille, vuotta myöhemmin ylioppilaaksi päässyt Koivukoski oli siellä viime lukukaudella. Pääsykokeisiin valmistauduttiin lukemalla ja laskemalla, tekemällä harjoituskokeita. Sitäkin suurempi oli ilo ja helpotus, kun tieto opiskelupaikan saamisesta vihdoin tuli.
Opiskelut käynnistyvät ensi viikolla. Kolmikko suuntaa silloin katsomaan uusia asuinkulmiaan ja kampusta, jolla viettää ison osan ajastaan seuraavien vuosien aikana. Jonkinlainen turva ja vertaistukea, kuvailevat nuoret naiset tietoutta siitä, että kampuksen vilinässä on saman kylän tyttöjä. Kaupungin sykkeestä tullaan kuitenkin lomilla kotiin. Lassila että Koivukoski aikovat palata työskentelemään maaseudun rauhaan opintojen jälkeen.
