Vesiliikenteessä menehtyy vuosittain noin 40 – 60 henkilöä, joista suurin osa hukkuu esimerkiksi veneen kaatumisen tai veneestä tipahtamisen seurauksena. Tutkitusti jopa 70 – 80 % näistä hukkuneista olisi todennäköisesti pelastunut, mikäli henkilöllä olisi ollut asianmukainen kelluntapukine käytössä.
SUH:n näkemyksen mukaan esitykseen kirjattu velvoite pitää kelluntaväline veneessä saatavilla jokaiselle veneessä olijalle, tai edes vesikulkuneuvon päällikön velvoittamana päällä olosuhteiden niin vaatiessa, ei ehkäise hukkumiskuolemia riittävän tehokkaasti, SUH:n puheenjohtaja Jukka Rantala sanoo.
– Usein onnettomuustilanne tulee eteen äkillisesti. Esimerkiksi veneen kaatumisen, yhteentörmäyksen tai venepalon yhteydessä on harvoin aikaa pelastusliivin pukemiseen ennen veden varaan joutumista. Usein jopa muutamassa minuutissa paikalle ehtinyt apu tulee liian myöhään, mikäli onnettomuuden uhrilla ei ole ollut pelastusliiviä päällään. Näitä ikäviä esimerkkejä meillä on tältäkin kesältä.
SUH pitää myös ongelmallisena, että esityksen mukaan velvoite kelluntavälineiden saatavuudesta ei koske alle 5,5 metrisiä moottoroimattomia vesikulkuneuvoja. Hukkumisiin johtaneita vesiliikenneonnettomuuksia tapahtuu kuitenkin usein juuri näille pienille veneille, jotka tulisi myös saada sääntelyn piiriin.
Lähtökohtaisesti SUH näkee vesiliikennelain kokonaisuudistuksen vesiliikenteen sääntelyä selkeyttävänä uudistuksena, jolla on mahdollisuus parantaa vesillä liikkujien turvallisuutta. Uudistuksen yhteydessä olisi hyvä käydä laajempaa keskustelua hukkumiskuolemien ja vesiliikenneonnettomuuksien ehkäisemisestä sekä määrittää ennaltaehkäisevälle työlle konkreettiset kansalliset tavoitteet tieliikenteen tavoin.
