–Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on kiinnostanut minua kovin nuoresta, Matintupa muistelee.
Sysäys toimintaan yhteisten asioiden hyväksi tapahtui hänen työskennellessään Valkeakoskella vuosina 1972-1980. Siellä hän tutustui ay-liikkeeseen ja palatessaan kotiseudulle halusi laittaa toimintaa käyntiin Alajärvelläkin. Menestys Metallin liittovaalissa johti ehdokkuuteen kuntavaalissa.
–Silloin pinnalla oli pyrkimys saada Alajärvi kaupungiksi. Se oli kiva projekti, jossa toimittiin yhdessä asian hyväksi.
Päätöksenteko on muuttunut vuosien varrella. Alussa valtuuston kokoukset olivat hyvinkin pitkiä, kun lähes kaikki asiat päätettiin valtuustossa. Kaupunkia kehitettiin määrätietoisesti rakentamalla, parantamalla palveluita ja tukemalla yrityksiä investoinneilla. Sitten kaikki pysähtyi 1990-luvun lamaan. Se näkyi myös ay-liikkeen puolella, kun konkurssit aiheuttivat palkkaturvasaatavia, jotka työllistivät Matintupaa.
–Ne olivat surullisia kohtaamisia. Prosessit olivat hitaita, töitä tehtiin hartiavoimin.
Kaupungin talous syöksyi samaan tahtiin, tuli leikkauslistoja ja säästösuunnitelmia.
–Vaikka tilanne parani pian, se jätti jäljen ainakin ihmisten mieliin ja päättäjät olivat varovaisempia kaupungin kehittämisessä.
Kuitenkin paljon on saatu aikaan. Sen jälkeen kaupunkikuva on pessyt kasvonsa, uutta rakennettu ja kouluverkkoa päivitetty, vaikkakin Matintuvan mukaan hieman lyhytjänteisesti.
–Alajärvi on tätä nykyä aika kaunis, viihtyisän näköinen kaupunki.
MATINTUPA työskentelee JHL:n aluetoimistossa Vaasassa työalueenaan kolme pohjalaiskuntaa. Hän asuu Tuija-vaimonsa kanssa Pekkolassa. Nuorin lapsista on armeijassa, toinen pojista opiskelee Turussa ja tytär on työelämässä Helsingissä. Vapaa-ajan harrastuksekseen Matintupa nimeää polttopuiden teon, se on sopivaa vastapainoa työlle.
Lue Matintuvan ajatuksista liittyen maakunnan tason päätöksentekoon ja sote-suunnitelmiin Järviseudun Sanomista 22/2018.
