Tänään saapui hän äidin luokse,
äidin vanhan ja harmaantuneen.
Äiti paljon ikävöi häntä,
nousi rukous korkeuksiin.
Tämä äitienpäivä taas kaipuun toi,
jospa poikani saapuisi nyt,
oma askel on vuosien saatossa
pikkuhiljaa heikentynyt.
Ovi aukes – ja siinä hän oli
äidin poika, jo aikuinen.
Hän tiesi kyllä tämän päivän
ja äitinsä rakkauden.
–En voinut mitään tuoda
vaikka tänään juhlitaan,
mutta päätin että kanssas
tänä päivänä tavataan.
Mull’ on vähäinen laulutaito,
jospa virren veisaisin
ja niin hän laulunsa alkoi
äänin herkin ja vapisevin.
Veisas virren äidille poika,
oli tarkoin valinnut sen,
sitten ojensi kätensä; äiti,
muistan usein lapsuuden…
On koruton hetki ohi,
hän teki jo lähtöään,
oven kahvassa viipyvi käsi;
taas on kumpikin yksinään.
Äidin sydän rinnassa huokaa:
kiitos että nyt hänet näin,
äitienpäivälahjoista suurin
nähdä poikani vierelläin.
—-
Tänään saapui hän äidin luokse,
iät yhdessä olla he saa.
Vaikka ikävämme on suuri,
he meitä taivaassa odottaa.
Siskosi Tuula