Uittopäällikkö Ruunar Kattilakoski määräsi minut ja Sulkakosken Kaarlon apupojiksi rakennustyömaalle. Siitä alkoi kova käskytys. ”Pojat! Hirsi A1 tänne heti, tuo Leevi nauloja, Kaarlo tapitusvärkkiä tänne. Tuo sitä – hae tätä”. Riku ja Mauno olivat kovia työmiehiä, ja Ruunarkin kiiruhti, hän kun oli tunnetusti kova saunamies. ”Tehkää pitkää päivää, että päästään pian saunomaan”. Oli siinä meillä pojannulikoilla kiire. Timpurit olivat meille sukulaismiehiä, joten komento oli siitäkin syystä astetta tiukempi. Mielestämme Riku komensi vielä tiukemmin kuin Mauno, joten päätimme, että kyllä tämä jotenkin hänelle vielä maksetaan.
Kaarlo oli tuonut kämpälle ilmapistoolin. Siitä Mauno ja Riku eivät mitään tienneet. Päätimme salaa ampua Rikua ilmapistoolilla takapuoleen kämpän ikkunasta, kun käymme haukkaamassa voileipiämme. Niinpä tuumasta toimeen. Avasimme varovasti kämpän ikkunan ja odotimme kun Riku tulisi sopivalle hollille. Kohta Riku kumartuikin nostamaan hirrenpätkää sopivasti takamus meihin päin. Silloin Kaarlo laukaisi, ja napakymppi. Riku pomppasi pystyyn hairasten housuntakamustaan, mutta ei kuitenkaan arvannut asian oikeaa laitaa. Äkkiä me pojat pujahdettiin kämpän puolelle viattomana voileipiämme mutustelemaan. Ilmapistooli piilotettiin visusti.
Illalla kun timpurit tekivät kotiinlähtöä ja tulivat kämppään eväsreppujaan hakemaan, manaili Riku. Täällä Nahkaniemellä ovat ampiaisetkin suuria ja vihasia. Pisti minua persauksiin housujen läpi, että turahti.
Eipähän meillä ollut tuohon mitään lisättävää. ”Ampiaisen” pistokaan ei seuraavana päivänä enää Rikun takamusta kirvellyt.
Työt jatkuivat ja rakennus kohosi varvi varvilta. Se koostui kahdesta osasta, saunaosasta ja pukuhuoneesta. Saunassa oli pieni ikkuna joelle päin ja pukuhuoneessa samanlainen uittokämpän suuntaan. Ne olivat niin pieniä, että hämärähän sauna oli päivälläkin. Kiuas tehtiin niin suureksi, että sen tulipesään mahtui metrin halot. Sen kun lämmitti kunnolla, niin oli löylyä. Saunapata saatiin tynnyristä, jolla pukseeriin tuotiin polttoainetta. Kahdensadan litran tynnyristä riitti kuumaa vettä, vaikka kylpijöitä saattoi olla kerralla kahdeksan, jopa kymmenenkin miestä. Tukista rakennettiin vielä kelluva laituri rantaan ja siihen pieni pöytä. Oli siinä mukava vilvoitella ja juoda kahvia saunomisen lomassa.
Saunalla olikin kovasti käyttöä. Hinaajaporukan palatessa oli sauna aina valmiina odottamassa, ja kun Ruunar tuli kämpälle, oli sauna heti pantava kuumaksi. Se kyllä meille sopi hyvin, hän kun toi aina mukanaan nisut ja muut saunakahvitarvikkeet.
Leevi Sulkakoski
