Ensimmäinen uittokämppä Nahkaniemellä oli poomeista rakennettu hirsikämppä. Se oli kuitenkin palanut ilmeisesti jo ennen sotia ja sen tilalle oli rakennettu uusi punaiseksi maalattu lautarakenteinen kämppä. Rakennuksen olivat suunnitelleet Herman Sulkakoski ja Toivo Seppälä. Se oli kooltaan aikaisempaa suurempi ja sen yhteydessä oli myös varasto-osa, jonne johti järvestä hirsiset luiskat. Näitä pitkin voitiin hinaaja kelata talviteloille suojaan. Asuinhuoneita rakennuksessa oli kaksi, takkahuone ja kamari. Takkahuoneessa oli makuutilat neljälle. Oven vasemmalla puolella oli kahden hengen alapeti. Siinä nukkuivat Eeli Emas ja hänen poikansa Matti. Sen yläpuolella oli yhden hengen yläritsi, jonne minä sain nuorimpana ja ketterimpänä kiivetä. Takaseinällä oli yhden hengen sänky, jota käytti isäni Heino Sulkakoski. Kamarissa hellan vieressä oli kahden maattava sänky, ja toisella seinustalla vielä yksi sänky. Kahden hengen sänky oli uittopäällikkö Ruunar Kattilakosken käytössä, eikä siihen muita olisi sopinutkaan, Ruunar kun oli isokokoinen mies.
Kamarissa oli myös hella, mutta sitä ei juuri koskaan käytetty. Takkahuone oli kämpän keskus. Siitä johtivat ovet eteiseen ja kamariin. Ikkunan edessä oli kiinteä pöytä ja penkki. Siinä mahtui neljä miestä kerrallaan ruokailemaan. Huoneen tärkein osa oli tietenkin takka, jonka otsa oli järviseutulaisesta perusmallista poiketen muurattu V-kirjaimen muotoon. Ruoka laitettiin takassa, koska se oli paljon nopeampi ja helpompi käyttää kuin kamarin hella. Kämpälle oli vedetty myös puhelinlinja ja takkahuoneen puhelimen välityksellä oli kämpältä yhteys ulkomaailmaan. Se olikin tarpeen erityisesti silloin, kun tilanteet vaativat nopeita ratkaisuja.
Parisenkymmentä metriä ylävirtaan kämpältä rakennettiin hirsinen saunarakennus. Hirret siihen tuotiin Perhosta ja timpureina olivat Mauno Lehto ja Rikhard Sulkakoski. Minä ja Kaarlo Sulkakoski olimme hommassa mukana lautapoikina. Sitten muutaman kymmenen metrin päässä Valmosannevan puolella oli mukavuuslaitos eli hyyskä. Se oli Hempan ja Eelin rakentama tosi persoonallinen luomus. Kaverukset sahasivat vanhan tukkilaisveneen keskeltä kahtia ja nostivat puolikkaat pystyyn vähän lappalaiskotaa muistuttavaksi rakennelmaksi. Ei siinä ollut ovea, mutta sen penkiltä oli mukava katsella järvelle hinaajan puksuttelua ja järvellä huviloilleen liikkuvia venekuntia.
Tällaisena nuo rakennukset palvelivat uittomiesten käytössä siihen saakka, kun uitot Ähtävänjoessa loppuivat.
Aika on tehnyt tehtävänsä eikä näistä rakennelmista enää ole jäljellä kuin kasa lahonneita hirsiä ja lautoja.
Paljon arvokkaita muistoja on kuitenkin jäänyt elämään niistä päivistä, jolloin tuo kämppä oli Evijärven uittojen hermokeskus.
Turussa 21.syyskuuta 2014
Leevi Sulkakoski
