Vuosi vaihtui ja siinä sivussa Järviseudun Sanomat sai uuden päätoimittajan. Ehdin työskennellä toimittajana kuukauden ajan, joten olette ehtineet lukea juttujani jo muutamista aikaisemmista lehdistä.
Järviseudun Sanomat täyttää tänä vuonna 55 vuotta. Vuodesta 1962 lähtien ilmestynyt lehti on pitänyt alusta lähtien Järviseudun puolia ja linja säilyy jatkossakin. Merkkivuotta muistetaan monin eri tavoin, sillä historiasta pitää olla ylpeä. Järviseudun Sanomat on nyt ja tulevaisuudessa sitoutumaton paikallislehti.
Samalla on uskallettava myös uudistua. Lehden ulkoasua päivitetään ja juttutarjontaa täydennetään lähiaikoina. Tavoitteena on raikastaa lehden ilmettä ja tuoda mukaan nuorempaa lukijakuntaa kiinnostavia aiheita. Lehteä kehitetään edelleen paikallisuus edellä, mutta nurkkakuntaisuutta välttäen. Nuori polvi on saatava mukaan, jotta paikallislehti menestyy, mutta samalla on pidettävä huolta siitä, että sisältö pitää myös nykyiset lukijat tyytyväisinä.
Tänä vuonna Järviseudun Sanomat panostaa myös verkkouutisoinnin kehittämiseen. Painopiste on matkapuhelinkäyttäjissä, sillä myös paikallisuutisoinnin on kutistuttava taskukokoiseksi. Kuntavaalien kynnyksellä olemme entistä iskukykyisempiä verkkorintamalla.
Edessä on joka suhteessa hyvin mielenkiintoinen vuosi. Sote- ja maakuntauudistukset etenevät, uudet kuntapäättäjät valitaan ja Suomi täyttää 100 vuotta. Tapahtumia ja uutisointia riittää. Haluan kutsua myös teidät lukijat mukaan juttutalkoisiin. Lähettäkää rohkeasti juttuideoita, sillä me emme huomaa läheskään kaikkea, mitä täällä tapahtuu.
Olen koulutukseltani viestintätieteiden filosofian maisteri ja ohjelmistosuunnittelun amk-insinööri. Olen aikaisemmin työskennellyt Pohjalaisen ja Ilkan yhteistoimituksessa uutistoimittajana. Olen kirjoittanut kolme tietokirjaa tietokonepeleistä, neljäs ja viides opus ovat tällä hetkellä työn alla.
En ole paljasjalkainen järviseutulainen, sillä juureni ovat Kaustisella.
Puolisoni on kotoisin Lappajärveltä, muutimme paikkakunnalle noin vuosi sitten. Muuttokuorman mukana tuli parisataavuotias hirsikehikko, josta nikkaroimme itsellemme asuinrakennusta Lappajärven Tarvolaan. Projektin pitäisi olla asumiskunnossa ensi syksyyn mennessä.
Lappajärvi ja muu Järviseutu ovat hyviä asuinpaikkoja nuorille perheille. Olen erityisen mielissäni laadukkaasta päivähoidosta, sillä pienen ryhmäkoon ansiosta 3-vuotias tyttäreni saa erinomaista hoitoa, kun vanhemmat ovat töissä.
Muistakaan palveluista ei passaa motkottaa. Unohdin taannoin lompakon kotiin, kun olin ruokaostoksilla. Poistuin kaupasta ostoksieni kanssa, kun ystävällinen kassatyöntekijä laittoi velkani lapulle ja sanoi, että tule maksamaan myöhemmin. Voisin lyödä melko suuresta rahasummasta vetoa, ettei vastaava onnistuisi yhdessäkään kaupungissa.
En koe menettäneeni mitään muuttaessani Vaasasta Lappajärvelle. Kunpa saman saisi tarttumaan ikätovereihini, sillä täällä olisi reilusti tilaa.
Median ja maaseudun nykytilasta löytyy monia yhtäläisyyksiä. Nuori polvi siirtyy kaupunkeihin ja lukee kaiken verkosta. Asian ei tarvitse olla näin, sillä niin perinteinen sanomalehti kuin maakuntakeskusten reuna-alueetkin voivat olla houkuttelevia myös työikäisille. Vaikka monet näkevät tulevaisuudessa myrskypilviä, minä olen optimistinen.
Suomen ja Järviseudun Sanomien juhlavuotta vietetään vanhaa kunnioittaen, mutta uuteen uskoen.
Tämä kolumni julkaistiin Järviseudun Sanomissa keskivikkona 4.1.
