Viktor Gunnar Sammallahti käytti itsestään nimeä Gunu. Hän oli syntynyt Siikaisissa 19.5.1924 ja siirtyi täältä ikuisuuteen 29.7.2016 Vimpelissä.
Gunnar oli persoona, joka ajoi enemmän lähimmäistensä asioita kuin omiaan. Syntymäpaikka oli navetan lattia, jossa hän syntyi äitinsä pudottua välikaton heinäluukusta. Talon emäntä ihmetteli, missä se piika viipyy ja meni navettaan. Sieltä hän löysi naisen tiedottomana lattialta ja kuuli vienoa lapsen itkua: Gunnar oli syntynyt siinä rysäyksessä.
Gunun kertoman mukaan vanha mummo oli ottanut hänet hoiviinsa, mutta ei ollut jaksanut häntä hoitaa kovin pitkään vaan oli joutunut antamaan hänet sosiaaliviranomaisten hoiviin.
Muistan Gunun kertoneen, että 4 vuoden ikäisenä hänet myytiin sille, joka halvimmalla elättää. Työtä piti tehdä pienestä pitäen ja jos vähän yritti levätä, sai selkäsaunan.
Kerran hän oli isännän kanssa kyntämässä ja kun hevonen vähän aikaa huilasi, hänkin pani pitkälleen ojan pyörtänölle. Siitäkös isäntä suuttui ja otti aurasta kettinginpätkän ja alkoi antaa takamuksille. Sattui niin, että taloon tuli kiertävä suutari ja emäntä laittoi ruoan pöytään ja pyysi väen syömään. Vieras istui myös pöytään, mutta Gunu jäi seisomaan pöydän päähän ja söi seisaaltaan. Vieras kysyi, miksi poika ei istu? Isäntä sanoi, että se on sellainen jurrikka, ettei halua istua. Suutaria jäi asia vaivaamaan ja hän pyysi Gunua ulos ja pyysi poikaa laskemaan housut alas. Näky oli ollut karmaiseva: takapuoli oli vereslihalla.
Suutari meni sisälle ja sanoi, että poika lähtee hänen mukaansa. Sen jälkeen Gunulla oli helpompaa. Kuitenkin hän lähti jo 11-vuotiaana omille teilleen ja oli sen jälkeen oman itsensä herra.
Kertomansa mukaan hän vietti nuoruusvuosinaan vähän retuistakin elämää, mutta löydettyään tulevan vaimonsa Agdan hän tuli uskoon ja teki parannuksen.
Gunu, vaikka tulikin helluntaiuskoon, kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon ja teki työtä molemmissa seurakunnissa.
Gunnar oli taitava käsistään ja hyvä kirvesmies, vaikka häneltä oli mennyt toinen silmä jossakin lasten leikeissä. Hän kiersi ympäri maailmaa rakentaen muun muassa Suomen suurlähettiläille virkataloja. Gunu oli jopa sinfoniaorkesterissa viulistina, mutta halvaantumisen johdosta joutui sen jättämään. Sinnikkyydellään hän toipui halvauksesta ja työt jatkuivat.
Melkein 70 vuotta hän kierteli ympäri Suomea asuen muun muassa Porissa, Porvoossa, Inarissa ja Nummelassa, josta hän muutti Padasjoelle. Siellä hänen vaimonsa Agda kuoli.
Viimeiset vuodet Vimpelissä
Gunu löysi Nannin maatalousnäyttelyn kontaktilinjalta Perhosta vuonna 1991. Samana vuonna hän muutti Padasjoelta Perhoon ja kihlautui Nannin kanssa. Viimeiset vuodet Gunu asui Vimpelissä.
Vuodesta 1998 hän oli Pohjanmaan näkövammaiset ry:n jäsen ja oli siitä lähtien aktiivinen osallistuja näkövammaistyössä. Punainen risti oli hänen sydäntään lähellä ja hän oli sen toiminnassa mukana vuosikymmeniä, samoin veteraanityössä.
Syksyisin hän keräsi marjat metsistä monille. Koskaan hän ei ottanut niistä korvausta. Yhtenä syksynä hän poimi 140 sankoa mustikoita ja vielä puolukat päälle ja jakoi ne ystävilleen ympäri Pohjanmaata.
Värikkään elämän ja monia kärsimyksiä kokeneena hän ei ollut katkera elämästään vaan suhtautui aina positiivisesti lähimmäisiinsä. Suuren sydämen omistajana Gunnar loi lämpimän ja vapautuneen olon tilanteessa kuin tilanteessa.
Saatoimme Gunnarin haudan lepoon Vimpelissä 13.8.2016.
Gunnarin valoisaa muistoa siunaten
Martti Haavisto
