Enää ei ole uutinen, että Vimpelin Veto palasi kultakantaan miesten Superpesiksessä. Mutta makusteltavaa riittää.
Odotettu mestaruus on kolmas positiivinen ja kollektiivinen paukku hieman yli 3 000 asukkaan kunnalle tänä vuonna. Toukokuun puolivälissä juhlittiin yhdessä ja pönöttämättä kunnan 150-vuotisjuhlia Saarikentällä. Kaksi ja puoli viikkoa syntymäpäiväjuhlien jälkeen valtioneuvosto teki päätöksen, jonka mukaan Vimpeli säilyttää itsenäisyytensä – erityisen kuntajakoselvittäjän esityksen vastaisesti. Syyskuun 24. päivänä noin kello 18.27 Saarikentän hurmos kulminoitui voittoon Sotkamon Jymystä ja mestaruushulinan alkamiseen.
Synnyinseudullani Imatralla ilmestyvän Uutisvuoksi-lehden toimittaja Matti Veijalainen pohti 21.9. julkaistussa kolumnissaan tilanteita, joissa suomalaiset joutuvat ensi vuonna vastaamaan erilaisiin kysymyksiin maamme juhliessa satavuotista itsenäisyyttään. Veijalainen kirjoitti, että toivottavasti vastaan ei tule sellaista ulkomaalaista, joka ensimmäiseksi alkaa udella tietoja pesäpallosta. Kysyjälle joutuu vastaamaan, että kyseessä on joukkuepeli, jonka finaalissa kohtaavat vuosittain Sotkamo ja Vimpeli. Veijalainen maalaa kuvan, jonka mukaan lähellä on tilanne, jossa pesäpallon pääsarjat alkavat menettää kansallista kiinnostavuuttaan puuduttavuutensa takia: aina vain samat joukkueet voi olemattomilla kertoimilla veikata voittajiksi jo ennen sarjan alkua. Kirjoittaja tuumaa, että miesten puolella Veto ja Jymy sekä naisissa Lapua ja Jyväskylän Kirittäret voisivat yleisen edun nimissä vapaaehtoisesti suostua pitämään pääsarjassa välivuoden, jos mikään muu ei auta. ”Siinä voisi olla itsenäisyyden juhlavuoden yksi kulttuuriteko.” Samaa ajatusrataa tallaten voisivat taukoa pitää käsipallon Riihimäen Coks (kuusi mestaruutta 2007-2016) tai baseballin Espoo Expos (mestari vuosina 2003-2016). Entäs ringette? Lapinlahden Luistin-89 ja Nokian Urheilijat ovat vieneet yhtä kertaa lukuun ottamatta mestaruudet kausilla 2009-2016.
Superpesiksen puuduttavuudesta ei ole omakohtaista havaintoa kuluneeltakaan kesältä. Toukokuussa Veto takoi Kankaanpään Mailan kentästä 23 juoksua. Tuskin kukaan lähti kesken ottelun haukotellen ja pääsylipun hintaa vaatien pois, että onpas ennalta arvattavaa tällainen juoksujuhla ja kotijoukkueen tehokas ulkopeli.
Lauantaina yleisö eli täysillä mukana ja tunnelmaa riitti vaikka purkkiin säilöttäväksi. Lopullisen ratkaisun keskellä yleisö sekosi täysin: huutoa, taputusta, ilon kyyneliä, mitalinjakoa, kullanvärisiä ilmapalloja, mestaruuspulahdus Savonjokeen, halauksia sekä toimittajien haastatteluja hulinan keskellä. Kuvaamiseen ja muistiinpanoihin keskittyminen syrjäytti omat tunnevyöryt, vaikka välillä jännitinkin lopputuloksen puolesta. Päällimmäinen tunne kotiin saavuttuani oli se, että varpaani ovat umpijäässä. Sitten vasta iski todellisuus, että Vimpelissä juhlitaan ihan oikeasti pesäpallon suomenmestaruutta.
