He tiesivät, mitä on pelko, nälkä, vilu, unettomuus. Eivätkä he tienneet, mikä on Suomen tulevaisuus. Urheasti he käskyt täyttivät ja pitkin soita ja korpia rämpivät. Näin kuluivat taistelijan päivät. Sai toinen maailmansota maksaa Suomessa kaatuneina raskaan veron. Mut ei turhaan, sillä meillä nyt itsenäinen isänmaa on. Toivoo mielessään moni veteraani, että ei sotaa koskaan enää. Oli isäni rakuuna ja veteraani, siks päätin käyttää runokynää. Joka itsenäisyyspäivä isän haudalle kynttilän vien. Kiitollisena ja nöyränä kuljen sen tien.
