Ravintoloista on useimmilta paikkakunnalta mahdotonta löytää autenttista etnoruokaa, mutta onneksi on Youtuben videoreseptit ja globalisaatio.
Youtube on nykypäivänä täynnä kanavia, joissa tavalliset kotikokit maailman eri kolkista laittavat kameralle sikäläistä arkiruokaa. Tällaiset videot avaavat portit aivan uudenlaisiin, kiehtoviin makumaailmoihin ja keittiöihin, jotka muuten jäisivät Järviseudulla kokematta. Hyvänä vastapainona tyylitellyille ja retusoiduille Instagram-kuville videomuoto tarjoaa myös katsauksen annosten eri työvaiheisiin, jolloin on helppoa kuvitella, miltä ne maistuvat.
Videoreseptit ovat äärettömän hyödyllisiä tiedonlähteitä — etenkin, jos osaa hakea muita kuin englanninkielisiä videoita, sellaisia jotka on yleensä tarkoitettu resepteiksi ja vinkeiksi paikallisille. Vielä helpompaa on katsella englanninkielisiä videoreseptejä kaiken maailman adoboista ja nabeista, mutta näissä kriteereinä on usein helppous eikä autenttisuus, eli englanninkielistä maailmaa varten räätälöidyt reseptit ovat yleensä laimennettuja lokalisaatioita. Tosin moni korealainen, intialainen tai srilankalainen tekee videoreseptejä englanniksi murtaenkin isomman yleisön toivossa.
Autenttisissa resepteissä on kuitenkin ongelma: jostain pitäisi löytää ainekset. Kaakkoisaasialaisissa resepteissä vilisee toinen toistaan erikoisemman värisiä ja muotoisia etelän hetelmiä, joita ei lähikaupan hyllyiltä voi ostaa. Vaikka kauppojen valikoimissa on nykyään valtava määrä tuotteita, tuntuu kuin puolet niistä olisi sitä samaa jauhelihaa ja arkijuustoa erilaisissa pakkauskoissa, eikä erikoisia aineksia löydy ollenkaan.
Mausteet ovat myös oma ongelmansa. Amchoorilla maustetaan lähes jokainen intialainen ruoka, mutta sitä ei saa mistään. Jonkun Kolumbuksen laivan mukaan nimetyn mausteseospurkin kyljessä semmoista olen nähnyt, mistähän nekin ovat tehtaalla sen hankkineet? Kokki sanoo, että jos ei ole amchooria, hae intialaisesta ruokakaupasta raakoja vihreitä mangoja ja kuivata itse, mutta kun ei ole intialaisia ruokakauppoja, ei edes isommilla paikkakunnilla. Etnisiä ruokakauppoja kyllä on kaupungeissa, mutta niiden valikoimat eivät pienen asiakasmäärän takia ole usein kummoiset; ne myyvät lähinnä kaikkein olennaisimpia purkkeja ja pakasteita maahanmuuttajien makumuistin tyydyttämiseksi, eikä tilaaminen onnistu. Mausteiden kaltaisia kuivatuotteita kyllä löytyisi netistä, mutta ulkomaisten verkkokauppojen kautta on riesana valtavat postimaksut. Jos vastaanottokeskuksiin toimettomiksi jätetyille turvapaikanhakijoille annettaisiin mahdollisuus tehdä autenttista ruokaa kotimaistaan, sille olisi varmasti ainakin jotain kysyntää, ainakin niiden keskuudessa, jotka tykkäävät maistella uusia ruokia.
Vaikka reseptien toteuttaminen on usein hankalaa tai mahdotonta erikoisten ainesten ja ruoanlaittovälineiden takia — aasialaisista ruokalajeista tuttu, kätevä kerroksittainen bambuhöyrytin löytyi aasiakaupasta, mutta banaaninlehtiä kääröiksi ei — silloin kun se onnistuu, se on hyvin avartava kokemus. Pottuja ja nakkikastiketta ei kumminkaan joka päivä jaksa syödä.
