Kirsikkapuut kukkivat valtoimenaan Tukholman keskustassa kolmisen viikkoa sitten. Niiden alle kokoonnuttiin pitämään sadetta ja ottamaan selfieitä, niin teimme myös minä ja kaksi kaupungissa asuvaa ystävääni. Tukholmassa lähes 20 vuotta asuneet ystäväni ovat löytäneet mansikkapaikkansa läheltä asuinaluettaan: suuren puiston, jonka laidalla on paikallisen 4H-yhdistyksen ylläpitämä kahvila kotieläinpihoineen. Puisto sijaitsee muutaman pesäpallokentän mitan päässä Lappkärsbergetin eli Lappiksen opiskelija-asuntoalueesta. Eräässä Lappiksen kerrostaloista vietin kevätlukukauden 1990-luvun alkupuolella. Lappiksen reilua 2 000:ta asuntoa asuttavat enimmäkseen kansainväliset, erityisesti aasialaiset, opiskelijat. Ruotsin suurin opiskelija-asuntoalue sijaitsee kilometrin päässä Tukholman yliopiston kampukselta ja metropysäkiltä. Opiskelijakylässä on kauppa, ravintoloita, pesula ja päiväkoti. Aukiolle oli muurattu muutama tulisija sitten viime käyntini. Niiden ympärillä varmasti pidetään piknikki poikineen. Asuin kivikylässä kerroksessa, jonka asukkaista suurin osa oli kotoisin eri puolilta Ruotsia. Meillä oli yhteinen keittiö ja olohuone virttyneine kalusteineen. Keittiössä olimme vuorotellen ”vastaavina” eli huolehdimme yleisestä siisteydestä, vaikka kukin toki oli vastuussa omasta tontistaan. Huoneemme olivat pieniä ja askeettisia. Omani ainoa ikkuna oli pohjoiseen, joten siellä oli aina kylmä ja pimeä. Aikana ennen nettiä ja kännyköitä yhteydenpitoni kotiväkeen oli kauempana käytävällä asuvan amerikattaren ystävällisyyden ja lankapuhelimen varassa. Tiistai-iltaisin saattoi kivikorttelissa kulkeva kuulla kummia: opiskelijat saivat silloin luvan kanssa karjua paineita ja turhautumia ulos systeemistään. Eli ikkuna auki, huuto ilmoille, ikkuna kiinni. Ja viikon kuluttua sama uusiksi. Ihmettelyyni vastattiin, että se oli ruohonjuuritason mielenterveystyötä. Tapa on kuulemma voimissaan edelleen, myös muissa maan yliopistokaupungeissa. Tukholmassa asuessani ja opiskellessani päädyin osa-aikatyöhön Ruotsin radion suomenkieliseen uutistoimitukseen. Uutisten lisäksi toimituksesta tehtiin muun muassa lastenohjelmia, toivekonsertteja ja makasiinityyppisiä ajankohtaisohjelmia. Tein uutisjuttuja ja juonsin suoria uutislähetyksiä. Aamuvuoroihin mentiin kello neljäksi. Opiskelijalle oli luksusta kulkea aamuöinen työmatka Ruotsin radion maksamalla taksikyydillä. Karmivaa sen sijaan oli aavemaisen hiljaisen radiotalon läpi vaeltaminen. Iltavuorolaisen viimeisiä töitä oli toimituksen kahvikuppien pesu. Mieleeni jäivät erään toimittajan toistuvasti jälkeensä jättämät huulipunatahrat. Uutisia ja muuta ohjelmaa on Ruotsissa tarjolla suomeksi edelleen, sekä televisiossa että radiossa. Haasteita työssä on paljon; ei vähiten siinä, miten saada toisen ja kolmannen polven ruotsinsuomalaiset kiinnostumaan vanhempiensa tai isovanhempiensa äidinkielellä tehdyistä ohjelmista.
