Se oikea on niin vaikea löytää. Näet kyllä monia kelpoja, hyvännäköisiä, trendikkäitäkin, kuin odottamassa sinua. Kuitenkin, hylkäät ehkä liian massiiviset ja liian huomaamattomat, ankean väriset ja liian räväkät. Tiedät, että se oikea imartelee sinua, tuo esille parhaat piirteesi, sopii tyyliisi ja saa sinut erottumaan muista. Se oikea pari ei välttämättä löydy ensimmäisellä kierroksella, eikä toisellakaan.
Viime syksynä aloin katsella silmälasikehyksiä sillä silmällä, että entiset lasini joutaisivat vaihtoon. Linssien kovanaamapinnoite naarmuuntui ja halkeili irti, mikä teki laseista paitsi epäsiistin näköiset, myös häikäisevät eli lähes käyttökelvottomat ( tiedän kyllä, että päätä ei saa työntää uuniin eikä takkaan, jos on lasit päässä). Linssit oli jo kerran vaihdettu uusiin. Kehyksissä ei sinänsä ole mitään vikaa, ne voi tallettaa odottamaan 2000-luvun nousua kuumaksi trendiksi.
Kokeilin pyöreitä, mustia Harry Potter-tyylisiä laseja ja sain päivän parhaat naurut. Malli sopii kuulemma vain harvoille. Ymmärrän täysin. En löytänyt sopivia; pehmeälinjaisia, persoonallisia ja tyylikkäitä. Palasin asiaan nyt uudemman kerran ja kevään mallistosta löytyivät ne oikeat lasit. Ei rakkautta ensi silmäyksellä, mutta hiljalleen syttyi tunne, että näistä en luovu.
Onnellinen sinä, joka et koskaan ole tarvinnut silmälaseja. Haukankatseesi on terävä aamun hämärästä illan pimeään, sinun ei tarvitse kuivata huurua eikä pyyhkiä sadetta linsseiltäsi. SInua ei kiusata, kun olet pieni “rillipää, pillittää” tai mitä ne lapset/murrosikäiset milloinkin keksivät, eikä sinun tarvitse varoa liikkuessasi tai töissä, että lasisi putoavat, tai jokin osuu niihin. Se sattuu enemmän kuin osuma paljaisiin kasvoihin.
Onneksi on piilolinssit. Kolminkertainen eläköönhuuto, lasi viinimarjamehua sekä Nobel-palkinto niiden keksijälle! Todella huononäköiselle ne eivät kuitenkaan riitä ainoaksi näkökykyä parantavaksi keinoksi, vaan ne klasit on oltava. Ja kun on lähes sokea, ne ovat kultaakin kalliimmat; ajan myötä oppii huolehtimaan siitä, että tietää aina missä ne ovat. Jos ne katoavat, ne ovat hukassa, etkä näe etsiä niitä. Laskupaikka täytyy muistaa sentilleen.
Silmälasimuoti muuttuu muiden muotien lailla; kymmenen vuotta vanhat lasit ovat kammottava naurun aihe, hyi hyi. Kun menneet vuosikymmenet vyöryvät päälle muodin ja sisustuksen muodossa, alkavat ne sarvisankaiset tai pyöreät muovikehyksiset lasit tuntua viehättäviltä; niissä on sitä jotain. Silmä tottuu. Onneksi silmälaseja ei tarvitse vaihtaa kovin usein.
Uutena innovaationa digitaaliseen elämäntapaan on kehitetty eye-zen- linssit, jotka on suunniteltu suojaamaan silmiä haitalliselta sinivioletilta valolta ja näyttöpäätetyöskentelyn haitoilta. Ajattelin uutuuden innoittamana antaa silmilleni kirkasvalohoitoa ulkona aurinkolasien lävitse. Piha on sen verran kuivunut, että näyttöpäätetyöskentelyn vastapainoksi pääsee haravan varteen. Tonttia on reilut puoli hehtaaria, joten urakkaa riittää kesään saakka.
