Meillä kullakin on omat suosikkimme tai inhokkimme, kun puhutaan vaikkapa tuoksuista tai mauista. Minun ehdoton suosikkini on sitruuna. Bongailen erinäsiä sitruunaisia juttuja sieltä ja täältä.
Joskus takavuosina vierailin isossa puutarhamyymälässä, jossa oli kävijöiden ihasteltevana ja ostettavissa sitruunapuu. Mietin, että olisi hienoa omistaa oma sitruunapuu. Mutta kun viherpeukalo on kroonisesti melkein kuihtunut, niin se viimeistään karsi ostosinnon. Mietin myös, että mitä olisin ihan oikeasti sillä puulla tehnyt. Näin kevään valon aikaan heräsi mieleen, että jos laittaisin kaupasta ostetun sitruunan siemenet purkkiin ja multaan. Puuhun saakka kasvatustyö ei ehkä etene, mutta jos jotakin näkyvää tulosta saisi aikaan?
Sitruuna ei ole mikään tuore keksintö. Alun perin sitruuna on kotoisin Intiasta, Himalajan eteläpuolelta. Sitä osattiin viljellä jo muinaisessa Egyptissä. Eurooppaan sitruunan arvellaan tulleen Aleksanteri Suuren mukana.
Kerran seurasin ”toisella korvalla” televisiosta jotakin australialaista sarjaa tai ehkä elokuvaa. Jossakin vaiheessa oltiin kovasti ja isommalla naisporukalla ruuanlaittopuuhissa. Sitruunaa tarvittiin, ja joku roolihahmo laitettiin asialle. Hän käveli pihalle ja nappasi tuoreita hedelmiä suoraan puusta. Kätevää ja kadehdittavaa oli siinä hetkessä.
En ole mikään sitruunan suurkuluttaja, mutta kokeilunhaluinen kyllä. Meillä ei pääsiäisenä syödä mitenkään pitemmän kaavan mukaan. Eikä jälkiruoan puolesta liputeta muutenkaan. Ajattelin kuitenkin, että jos tekisin pääsiäisenä jälkkäriksi sitruunaista semifreddoa. Semifreddo on italialaisvaikutteinen jäätelön ja jäädykkeen risteytys. Eräästä netin blogista löytyi käteväntuntuinen ohje, johon tarvitaan sitruunatahnaa eli lemon curdia. Tahnan voi tehdä itsekin, mutta minulle sopivin juttu on napata lasipurkillinen tahnaa mukaan kauppareissulla. Tahnaa löytyy ihan Vimpelistäkin.
Taannoisella talvilomareissulla kävin poikkeuksellisesti ravintolassa syömässä. Salaatin oheen laitoin ihanan raikkaalta maistunutta sitruunavinegretteä. Kokeilemisen arvoinen juttu tämäkin ohje, eikä tarvitse olla mestarikokki osatakseen kastikkeen. Ainekset ovat yksinkertaiset: sitruunamehua, raastettua sitruunan kuorta, jauhettua valkopippuria, hiven suolaa ja sokeria sekä oliiviöljyä.
Sitruunan ystävänä olen kokeillut kovasti muodissa olevaa proteiinirahkaa. Islantilaistyyppinen, sitruunan ja juustokakun makuinen Skyr menettelee myös. Äskettäin löysin myös maidottoman sitruunajäätelön, jossa oli yllättävä greippisen hapan jälkimaku.
Käytän kotona usein sitruunantuoksuisia aineita: tiskiaine, yleispuhdistusaine, wc-pöntön puhdistusaine. Jos pyykinpesuun tulisi sitruunantuoksuisia tuotteita, jättäisin ne kaupan hyllyyn. Olen tottunut hajusteettomaan pyykinpesuaineeseen ja huuhteluaineeseen, enkä niistä aio luopua. Sitruunantuoksu on levinnyt hitusen myös kodin ulkopuolelle. En voinut vastustaa ajatusta sitruunantuoksuisesta auton tuulilasinpesunesteestä.
