Siipi maassa. Ärsyttää. Tuntuu, ettei aina jaksa innostua asioista. Julkisuudessa viisaat ja asiantuntijat haastelevat kaamosmasennuksesta. Kaamosmasennusta tai ei, niin minunlaiseni kevään lapsi kyllä kaipaisi taas valonpilkahduksia. Siitäkin huolimatta, että pimeää vuodenaikaa on vain vähän takana. Tulisi edes lunta, vaikka en pakkasille peukutakaan. Sisäisiä ilon pilkahduksia koen aina, kun aurinko paistaa. Iltapäivisin ihailen mielelläni laskevaa aurinkoa ja värikästä taivasta – jos sääolot ja oma aikataulu vain sen sallivat. Neljä vuodenaikaa kuuluu Suomen vuodenkiertoon. Uudesta asiasta ei siis tapaiselleni vaille viisikymppisellekään ole kyse. Välillä tosin tuntuu, että sateisen kesän aikana pompataan likimain keväästä syksyyn. Kyllähän se sadekin on mukavaa, mutta päivätolkulla sadetta ja harmaata alkaa olla liikaa. Nytkin on olotila, että eihän tämä mitään talvea ole, pitkittynyttä syksyä vain. Viime aikoina suunnilleen joka tuutista ja tötteröstä eli lähinnä uutisista ja ajankohtaisohjelmista pomppii silmille ja korville se, miten maapallon lämpötila on noussut. Pariisin kansainvälisen ilmastokokouksen aikaan aihe saakin olla pinnalla, mutta jääkö huoli unholaan kokousväen päätöspotretin jälkeen, onkin sitten eri juttu. Valtioiden ja eri hiilidioksidipäästöjen fossiilisten polttoaineiden tasolla liikkuvaan uutisoinnin oheen kaipaa selkeää vinkkiä siitä, mitä yksittäinen ihminen esimerkiksi Suomessa voisi tehdä kotiplaneettansa ja sen tulevien sukupolvien hyväksi. Joulunaikaan lisävaloa ja tunnelmaa tuovat erilaiset jouluvalot. Enää ei tosin saisi puhua jouluvaloista vaan vuodenaikavaloista. Niitä on ledillä ja ilman, välkkeellä ja ilman, eri väreissä, ulkokäyttöön ja sisäkäyttöön. Kotonani ei valoja ole joka lähtöön, mutta tunnustan rekisteröiväni valoja ja niistä pihoille tehtyjä asetelmia. Vielä lokakuun lopussa tai marraskuun alussa en oikein innostunut asiasta, mutta nyt jo polttelee – jos huono sanavalinta sallitaan. On hienoa, että ihmiset laittavat valoja omaksi ja myös muiden iloksi pimeää karkottamaan. Täällä Vimpelissä etenkin Tuohiperän suunnalla on edellisvuosina näkynyt paljon erilaisia vuodenaikavaloja. En usko, että mistään amerikkalaistyylisestä hampaat irvessä tehtävästä kilpavarustelusta on kyse. Itse aion laittaa aika neutraalit valot ehkä kahteen ikkunaan. Kiirettä ei ole, jouluunhan on vielä aikaa. Itselleni vuodenaikavalot ovat nimenomaan jouluvaloja. Kynttilöitä poltan harvemmin. Perheen ”pojat” eli lemmikkiundulaattimme säikkyvät kynttilän liekin lepatusta. Meillä ei ole myöskään takkaa, joten takkatulen ääreen käpertyminen tai liekkien tanssin tuijottelu ei kuulu pimeän karkottamiseen.
