Näinä kuohuvina aikoina joku on sanonut, että maailma ei tule enää koskaan olemaan entisensä, eikä elämä Suomessa ei palaa enää entiselleen. Siitä ainakin voimme olla varmoja, että pakolaiset tuovat mukanaan paloja omaa kulttuuriaan, josta voimme saada lisäsävyjä elämäämme. Kaikki muutokset maailmassa ja omassa arjessamme eivät kuitenkaan välttämättä ole huonoja. Jos antaa mahdollisuuden jollekin uudelle, voi löytää jotain hyväätekevän erilaista. Minulla on ollut jonkin aikaa uusi tuttavuus, josta on tullut tärkeä osa elämääni. Se saapuu Suomeen meritse, maitse tai ilmateitse, piilotettuna laatikkoihin ja rahtikontteihin, ja kohtaa matkallaan monia vaaroja. Suomen rajan se ylittää nimellä Hass, mutta kuka voi loppujen vuoksi olla varma, mikä sen oikea nimi on? Muita mahdollisia nimiä ovat esimerkiksi Ettinger ja Fuerte. Olen kuullut kerrottavan, että se on alun perin lähtöisin Meksikosta, mutta globaalissa maailmassa se voi tulla lähes mistä tahansa lämpimästä maasta. Ulkonäkö ei kyllä hurmaa, sen kuori on tumma ja ryppyinen, eikä kerro mitään sisäisestä kauneudesta eikä hyvää tekevästä vaikutuksesta. Läheisestä suhteestamme kertoo se, että vietämme laatuaikaa aina aamuisin. Muun perheen nukkuessa nautiskelen Hassista keittiössä. Se soveltuu eksoottisuudestaan huolimatta varsin mainiosti suomalaiseen makuun, esimerkiksi kuutioina jugurtin ja metsämarjojen väliin, voileivälle, salaattiin ja smoothieen. Se sisältää kuituja, proteiinia, hyviä rasvoja (plus kolesterolia laskeva vaikutus) sekä oleiinihappoa, jonka oletetaan ehkäisevän rintasyöpää. Vitamiineista löytyvät ainakin C-, E-, K- ja B6-vitamiinit ja antioksidantteja sekä kaliumia ja magnesiumia. Paksu kuori pitää myrkyt poissa, joten se on yksi puhtaimmista hedelmistä. Sitä voi hyödyntää myös ulkoisesti: antioksidantit ja mineraalit ovat omiaan kosteuttavassa kasvo- tai hiusnaamiossa. Kasvoille se sopii soseutettuna, luonnonjogurttiin sekoitettuna ärtynyttä, punoittavaa ihoa rauhoittamaan. Tuo tumma mollukka ei ole ainoastaan minun uusi elämänkumppanini, se saattaa olla myös sinun salarakkaasi, joka kannetaan kotiin vihertävänä ja kypsytellään kuumeisesti paperipussissa omenan kanssa. Voidaan jopa puhua, että se on suomalaisten uusi suosikkihedelmä, niin monikäyttöinen se on. Jos et ole vielä leikannut sen pehmeään maltoon viiltoa, kunnes veitsi kohtaa kiven, kiertänyt ympäri ja avannut kahta puolikasta toisistaan sydän jännityksestä pamppaillen: onko hedelmä sisältä raikkaan vihertävä vai ylikypsän ruskehtava ja kenties hieman eltaantunut (näinkin saattaa käydä, jos ei ole tarkkana), kannattaa pysähtyä kaupassa hedelmätiskille tositarkoituksella. Kivetkin, ne hedelmän siemenet, voi käyttää hyödyksi, joko jauhamalla ne ja syömällä, tai vaikka pyykin värjäämiseen. Kankaista tulee kuulemma vaaleanpunaisia! Täytynee kokeilla. Joko arvaat lajin sen?
