Miss’ laaja aukee Pohjanmaa.
Missä maat on mainioimmat, vetreämmät veet.
Suloisessa Suomessamme.
Vaasan marssin, Uusmaalaisten laulun ja Karjalaisten laulun sanoista voisi saada melkein uuden maakuntalaulun. Maakuntalaululla tarkoitetaan Suomen nykyisten sekä historiallisten maakuntien sävellettyjä tai maakuntalauluiksi myöhemmin valittuja lauluja. Maakuntalauluissa kuvaillaan alueen luontoa. On lempeitä laaksoin lehtoja, kuten Hämäläisten laulussa. Tai revontulia, pakkasia, kesäaurinkoa ja yötöntä yötä Kymmenen virran maa -laulun eli Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntalaulun tapaan. Vaikka aurinko paistaisi, niin synkkääkin sanomaa maakuntalaulu – kuten Karjalaisten laulu – saattaa sisältää: Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee.
Maakuntalaulut eivät ole mikään tuore keksintö. Savolaisen laulu on vuodelta 1852. Päijät-Hämeen Vihreiden harjujen maa on puolestaan vuodelta 1999. Maakuntalaulujen tekijäjoukkoon mahtuu arvostettuja säveltäjiä ja sanoittajia: Jean Sibelius, Ilmari Kianto, P. J. Hannikainen, Karl Collan, J. H. Erkko, Oskar Merikanto ja Zachris (Sakari) Topelius. Ainakin takavuosina maakuntalaulut kuuluivat koulun musiikkitunneille. Kaikkia ei ehkä laulettu läpi, mutta Karjalaisten laulu ja Nälkämaan laulu ainakin kuuluivat oman koulutaipaleeni maakuntalaulurepertuaariin.
Maakuntalaulut heräävät uudelleen eloon! -projektilla on tuttuja lauluja päivitetty kuluvalle vuosituhannelle. Maakuntalaulujen epämuodikkuus ja vähäinen kiinnostus sävellettyjä kulttuuriaarteita kohtaan on haluttu heittää romukoppaan. Ammattimuusikot ovat tuunanneet maakuntalauluista pop-vetoisia. Nälkämaan laulusta tuli heviballadimainen kun taas imatralaisen Osmo’s Cosmos -bändin Karjalaisten laulu on rokkia yhdistettynä karjalaiseen ylväyteen ja ripaukseen huumoriakin. Varsinaissuomalaisten laulun sovitus on puolestaan poppia r’n’b-vaikuttein: poljennoltaan se voisi olla nuoren kansanosan mieleen. Keski-Suomen kotiseutulaulun videossa ajellaan pitkin maakuntaa sinisellä Kupla-Volkkarilla. Projektissa on käytetty hyväksi erilaisia mediakanavia, kuten sosiaalista mediaa, iTunesia, e-kirjoja sekä konsertteja.
Oma maakuntalaulukokemukseni ei ole jäänyt 70-luvulle ja peruskouluun vaan tuorettakin kokemusta löytyy. Tutulla naisporukalla laulettiin järvenrantakodassa maakuntalauluja – ilman lasisen laulukirjan apua. Nykyaika oli läsnä, sillä jos ei sanat tai sävel ollut täysin muistissa, vikkeläsormisimmat näpyttelivät tiedon kuuluviin älypuhelimistaan. Kuuntelin myöhemmin kesällä radiosta pianisti Iiro Rantalan isännöimää maakuntalaulujen toivekonserttia. Rantalakin tarjoili uusia sovituksia, mutta ei niin kevyellä otteella kuin maakuntalauluprojektissa.
