Tykkään asua täällä tarmokkaiden ja fiksujen ihmisten porukassa. Olen ollut täällä kymmeniä vuosia jo. Täällä pidetään kartanot komias kunnos. Pihat on viimeisen päälle, sisältä siistit, että ”karvahanki” kompastuu! Kun tulin tänne tuolta maalikyliltä, niin varsinkin juhannuksena lasten ollessa pieniä luulin kuolevani siihen siivousurakkaan. Olen hengissä vielä. Yksi asia, joka täällä pännii, on Änttikankaan hautausmaa! Jokainen haluaa rakkaalleen kauniin lepopaikan: ostetaan komia kivi, satsataan omaisen leposijaan. Mutta mikä on ympäristö. Se on katastrofaalinen, koko se iso vanhempi alue. Tänäkin kesänä siellä on ollut neljä työntekijää. Kissankäpälät on niitetty, mutta lepät, paljut, kanervat ja männyntaimet valtaavat alaa. Kuka on näiden työntekijöiden pää? Vai onko päätä? Paavolan aikana saatiin aita, valot ja huoltorakennukset. Evijärvellä, Härmässä ja monessa muussa pitäjässä on metsähautausmaa, mutta tämä meidän lyö laudalta kaikki. Yksi mummo katseli sukulaisensa hautaa, että mihin se on kadonnut. Kyllä se puskikosta sitten löytyi. Tänne on jo tehty retkiä, että käydäänpäs kattomas, mihin en ainakaan omaistani veisi. Eikö voitaisi syyssiivouksen aikana ottaa raivaussahoja mukaan, että saatais komiaa jäläkiä? Sitten sinne olis kiva mennä vaikka vierahan kans. Itselläni on omaisia monen pitäjän hautausmaassa. Ne ovat kauniita paikkoja. Käykääpä tutustumassa esimerkiksi Alahärmässä. Sinne ei ole pitkä, siellä näyttää hyvältä.
