Tutkin lasten ja nuorten kännykän käyttöä koskevaa juttuani varten erilaisia aiheesta löytyviä tutkimuksia. En yllättynyt Etelä-Koreassa diagnosoidusta digitaalisesta dementiasta, josta kärsivät älypuhelinta runsaasti käyttävät nuoret. Samaan tulokseen olen tullut pienemmän mittakaavan ihmiskokeessani: kognitiiviset toiminnot eli tarkkaavaisuus, havaitseminen, muisti ja ajattelu heikkenevät aivojen yksipuolisen kuormituksen vuoksi. Jos vaikutuksia on jo tunnin dataamisella, mitä vaikuttaa päivän mittainen syvä henkinen yhteys Samsungin kanssa?
Jos lapsilta kysytään, voisi koko päivän viettää jotakin konetta tuijottaen. Ongelma taitaa olla sama useimmissa perheissä; taistellaan tabletin, älykännyn ja pelikonsolin viehätysvoimaa vastaan. Fysiologian emeritusprofessori Osmo Hänninen on ehdottanut, että kännyköiden kylkeen liimattaisiin samanlainen tarra kuin tupakka-askissa: ”Tämä tuote voi vaarantaa terveytesi.”
Käsite ruutuaika on minusta hyvä. Ohjeistus korkeintaan kahdesta tunnista päivässä on erinomainen, ja senkin voisi jakaa useampaan osaan, sillä istuminen on vaarallista, myös lapsille. Elämän tulisi olla monipuolista: liikuntaa, luovuutta, touhua, tylsistymistäkin. Surullisinta on, että mitä nuorempi lapsi on, sitä pahemmin hän mahdollisesti addiktoituu pelaamiseen. En usko, että tulevaisuudessa elämä on niin automatisoitua, etteikö muita kuin digitaalisia taitoja tarvittaisi. Ja miten terveitä kasvaa lapsista, jotka istuvat suurimman osan lapsuuttaan, vieraantuvat ”oikeasta elämästä” internetin ja pelien keinotodellisuudessa ja pahimmassa tapauksessa jäävät paitsi monia tärkeitä elämän taitoja? Näiden ihmisten tulisi joskus, kenties piankin, siirtyä työelämään ja maksaa eläkepommin seuraukset.
Aina ei voi sanoa, mikä lapsen ja nuoren käyttäytymisessä johtuu liiallisesta ruutuilusta. Väsymys, univaikeudet, mielialan heittely, päänsäryt ja lihaskivut voivat kuitenkin olla kehon varoitusmerkkejä yksipuolisesta käytöstä. Nettipaastoa kannattaa kokeilla joskus asian selvittämiseksi.
Niiden lasten kohdalla, joilla ei omaa kännykkää ole, kokonaisruutuaikaa on helppo valvoa ja se jääkin usein alle suositusten. Isompien kohdalla saa tehdä yhden päivätyön päätelaitteiden käyttöä valvoessa. Viime kesäloman jälkeen perustimme kännykkäparkin, johon puhelimet tuodaan yöksi latautumaan. Koulujen alkaessa myös kännyparkki palaa kesälomalta.
Kännykässä on nuoren koko elämä, vaikka sillä ei juuri enää soiteta, tai edes laiteta tekstaria. Teinini totesi: –Tekstaan ainoastaan sulle. Mikset voi ladata WhatsAppia kuten kaikki muutkin?
No en lataa. Ja tasan jatkan kyttäämistä ja komentelua. Harrastakoot sitä dementiaa sitten vanhainkodissa.
