Odotuksensekainen, iloinen pulina kiersi viime viikolla Vimpelistä Seinäjoelle matkanneessa linja-autossa. Vimpelin ekaluokkalaisten perjantainen matka suuntautui Seinäjoen kaupunginteatteriin seuraamaan esitystä nimeltä Sammakon satumainen elämä. Menomatkalla bongailtiin tuttuja taloja, ihmeteltiin sillankorjaustyömaata ja ihailtiin maisemia. Alkumatkaa siivitti eväiden syönti, kun taas Nurmon paikkeilla poikien huomio kiinnittyi lukuisiin auto- ja työkoneliikkeisiin. Aikaisempaa kokemusta Vimpelin tytöillä ja pojilla oli sekä linja-autokyydistä että teatteriesityksistä.
Viime keskiviikkona samaisen linja-auto- ja teatterikokemuksen olivat käyneet hakemassa Evijärven, Kortesjärven ja Lappajärven ekaluokkalaiset. Keväisen kulttuuriteon takana ovat Järviseudun Sanomat ja Järviseutu-Seura. Järviseudun Sanomien myyntipäällikkö Airi Hakala valottaa, että idea ensimmäisten luokkien teatterivierailusta tuli Seinäjoen kaupunginteatterin markkinoinnista.
– Samalla saatiin Järviseutu-Seura mukaan uudenlaiseen toimintaan. Kotiseututyötä voidaan tehdä tässä ajassa. Teatterissa kävi kaikkiaan noin sata ekaluokkalaista.
Vauhtia, laulua, hyviä huomioita
Sammakon satumainen elämä -esityksen käsiohjelma on lasten mieleen. Käsiohjelmasta sai itselleen päähineen, jossa näkyy sammakko. Esityksen tarkemmat tiedot jäivät päähineen toiselle puolelle. Sekä tytöt että pojat noudattivat näyttelijöiden pyyntöä ja pitivät kruunumaiset käsiohjelmat päässä esityksen ajan.
Sammakon satumainen maailma esittelee yleisölle sammakon, ankan, jäniksen, possun, pikkukarhun ja rotan sekä monta vauhdikasta tapahtumaa, laulua ja soittoa unohtamatta.
Max Velthuijsin lastenkirjoihin perustuva näytelmä antaa myös lasten osallistua – ja sekös on mukavaa! Kun kertoja sekä ankan ja jäniksen roolit tulkinnut näyttelijä Mari Pöytälaakso kysyi, missä lapset ovat saattaneet nähdä sammakon, oli vastausvyöry melkoinen. Sammakoita on nähty ainakin ojassa, suolla, joella ja katolla. Nuorten katsojien huomiokyky riitti myös näytelmän toteutukseen liittyneisiin asioihin.
– Huomasin, miten auringonkukka meni suppuun ja kun syksyn lehdet vaihdettiin lumihiutaleiksi, kertoi Mila kotimatkalla.
Moona puolestaan kertoi nähneensä, miten näyttelijät painoivat napeista, jotta valot vaihtuivat.
– Ja puskan takana he vaihtoivat vaatteita ja myös takahuoneessa.
Haitaria soittava sammakko oli ainakin monen vimpeliläiskatsojan suosikki. Possua ja rottaa luonnehdittiin hauskoiksi. Eläinaiheiset laulut tunnettiin hyvin ja lopuksi laulettiin yhdessä veikeä Raparperin alla.
Sääksjärven koulun opettaja Heidi Sorvari kertoo jutelleensa esityksen jälkeen Sammakon satumaisen elämän ohjanneen Eija-Irmeli Lahden kanssa.
– Hän oli otettu, että esitystä oli tultu katsomaan kaukaa. Lahti kertoi tietävänsä, että kouluilla ei ole varaa teatterimatkoihin. Kerroin hänelle, että olimme saaneet kulttuurimatkalahjoituksen.
