Vaalitaisto on hiljentynyt ja uuden eduskunnan kokoonpano selvillä. Tätä kirjoittaessa vaalien jälkityö on vielä osin kesken. Teiden varsilla näkyy vielä vaalimainoksia. Äänestäjä tulee harvoin miettineeksi, että millainen ponnistus eduskuntavaalit on yksittäisen ehdokkaan näkökulmasta. Vaikka vetoapua saakin sekä omasta piiristä että puoluetoimistosta, varsinainen työ tehdään paikallisesti. Ehdokas ei pärjää yksin vaan tukea tarvitaan. Ensin suunnitellaan kampanja, mietitään mainonta tai vaikkapa vaalilehden sisältö. Varsinaisia vaalitilaisuuksia varten täytyy varata tila, eikä vaalivankkureitakaan voi ennalta ilmoittamatta pysäyttää esimerkiksi kauppaliikkeen pihalle. Lupa tarvitaan. Ehdokkaan takana on yleensä tukiyhdistys. Monille käsipareille ja myös erityisosaamiselle on paikkansa. Vaalimainoksia kiinnitetään ja jaetaan vapaaehtoisvoimin. Samoin vaalitaiston aikana keitetään kahvia litrakaupalla, paistetaan lettuja tai makkaraa, keitetään kenties hernerokkaa ulkotapahtumaa lämmittämään sekä hoidetaan tarjottavat sisällä pidettäviin tilaisuuksiin. Monen vaaliehdokkaan ykköskeino tehdä itseään ja sanomaansa tutuksi ovat lehti- ja televisiomainokset. Myös vaalimainonta meni verkkoon. Ehdokkailla on käytettävissään kotisivuja, Facebook-profiilia, Twitter-tiliä, Instagramia, Pinterestiä ja WhatsAppia. Kuvat ja lyhyet kommentit singahtavat eetteriin nopeasti. Toki myös ehdokkaat itse käyvät päivittämässä kuulumisiaan ja kuviaan, mutta moni ehdokas on ulkoistanut nämä tehtävät, jotta aikaa on jäänyt itse kampanjointiin.
