Lapsuuden ajoistani Lappajärven Karvalassa on jäänyt paljon mukavia muistikuvia. Parhaimpien joukossa ovat muistot Kauhavan lentosotakoulun harjoitteluista Karvalan jäällä. Lentosotakoulun kiitoradan kevättalvisten routaongelmien vuoksi laivue siirtyi harjoittelemaan Lappajärven jäälle Karvalan nuorisoseuran rantaan. Kyllä se oli jännittävää aikaa meille suurten ikäluokkien pojille.
Kauhavalta tuli ainakin Viima-, Stieglitz- ja Pyry-merkkisiä koneita. Nämä olin kirjannut ainevihkooni Karvalan kansakoulussa 1950-luvun loppupuolella, siinä puhuin kylläkin Stiiklikeistä. Kaksi ensin mainittua olivat kaksitasoisia ja Pyryt yksitasoisia. Lentäjät sanoivat, että Pyry on hävittäjä ja se saikin suurimman kunnioituksen osakseen. Me pojat menimme aina lentokoneiden taakse seuraamaan niiden käynnistämistä. Kontakt – kupee, kuuluivat komentosanat, joiden jälkeen virta kytkettiin päälle ja mekaanikko kiskaisi potkurin lavasta.
Yleensä kone käynnistyi kerrasta ja ilman täytti mahtava jylinä. Parasta kaikesta oli seisoa Pyryn takana ja yrittää pysyä pystyssä potkurin ilma- ja lumivirrassa koneen lähtiessä rullaamaan jäälle auratulle kiitoradalle. Ei siellä olisi saanut seisoa, mutta eivät lentäjät meitä kovin ponnekkaasti pois hätistelleet. He olivat mukavia miehiä ja meidän sankareita. Kuitenkin Vahtikarin Uolevi pysyi silti mielestämme parhaana. Hänestä olimme kuulleet aikuisten usein puhuvan. Oman kylän poika ja lentänyt sähkölankojen altakin.
Mukava oli katsella samoja lentokoneita kesäisin ennen Juhannusta kaartelemassa Karvalan yläpuolella. Ne mainostivat nyt Lentäjien Juhannusjuhlia Kauhavan lentosotakoululla. Kyllä meillä moni onkireissu Jaakkolan Jokkerin kanssa keskeytyi, kun koneen ääni alkoi voimistua lännen taivaalla. Me näimme, kun nippu heitettiin matalalla lentävästä koneesta ja lähdimme kovaa juoksemaan siihen suuntaan, mihin lehtiset välkkyvänä pilvenä laskeutuivat. Juoksijoita oli paljon, sillä meillä oli varma tieto siitä, että lentolehtisten joukossa oli vapaalippuja juhannusjuhliin.
Karvala oli suosittu paikka kauhavalaisten keskuudessa myös kesäisin. Silloin Karvalan laaja hiekkaranta oli kuin Riviera täynnä auringonpalvojia, jotka aamupostiauto toi sunnuntaiaamuisin Kauhavalta. Postiautolla oli hyvä palata illalla takaisin.
Vuosien vieriessä Lentosotakoulun kiitorata asfaltoitiin ja Karvalan lennot loppuivat. Nämä punaharmaat koneet romutettiin ja uudet Saab Safirit ja Vinkat eivät Lappajärven jäätä tarvinneet. Usein ne kuitenkin näyttäytyivät Karvalankin yläpuolella. Myöhempiä muistikuvia ovat suihkukoneiden ampumaharjoitukset Peuranevalla muutama kilometri kylän länsipuolellalla. Nämä ammunnat loppuivat 2000-luvun alussa.
Kauhavan lentosotakoulu on tuonut valtavasti energiaa Kauhavan kaupungille ja se on heijastunut myös laajemmalle. Toivottavasti kentän alue saa jatkossakin elinvoimaa ja suunnitelmat sen kehittämiseksi etenevät myönteisellä tavalla.
Lukijan mielipideartikkeli: