Allekirjoittanut oli lehterillä valtuustokokouksessa 27.10. jossa muun muassa Matti Lehto esitteli jälleen Vimpeliä rankovaa valtionapujärjestelmää runsaiden lukujen kera. Ei kuitenkaan voinut välttyä mielikuvalta, että esitys oli tarkoitettu vyöryttämään nykyinen häpeällinen ahdinkomme valtiovallan aiheuttamaksi viestimällä “Kyllähän me mutta kun se tuo valtio.”Masentaa, kun tänään luikitaan vastuusta vaikka sylttytehdas löytyy läheltä omista kuntakellokkaistamme. “Voitolla on monta isää mutta tappio on orpo.”
Kokonaiskuvan muodostamiseksi on kuitenkin syytä kerrata katasrofimme alkuasetelma sekä todeta nykyhetken realiteetit. Olimme aiemmin Järvipohjanmaan tervein kuntayksikkö – huolimatta valtionapujärjestelmästä-. Myöhemmin on Vimpeli tumpeloitu selvitystilaan viidessä vuodessa (2009-2013) mikä lienee suomenennätys alallaan.
Vuonna 2009 änkesimme ihan vapaaehtoisesti yhteistoiminta-alueeseen Alajärven ja Soinin kanssa ja luovutimme heille huomenlahjanamme lukiolupamme sekä tärkeimmät lautakunnatkin annettiin pois muiden hallinnoitaviksi. On tosiasia ettei niitä sieltä takaisin saadakkaan tällä menolla. Laskut yhteislautakunnista ovat sittemmin jyränneet taloutemme raunioksi, koska tulotasomme – valtionapujen jälkeen – jää noin 600 euroa pienemmäksi asukasta kohti kuin kumppaneillamme. Maksuosuudet ovat kuitenkin tasasuuruiset kaikille asukaluvun mukaan.
Kadotettua “vaurauttamme” muistellessa nousee mieleen vanha suomalainen sananlasku “Eivät ne suuret tulot vaan pienet menot”
Vimpelin armonaika päättyy nyt marraskuussa. Ellemme riuhtaise itseämme vapaaksi yhteistoimintakahleista on tarumme itsenäisenä kuntana loppu lähtölaskentamme jatkuessa kiihtyvällä vauhdilla. Nykyiset kriisipalaverit Alajärven ja Soinin kanssa ovat yhtä tyhjän kanssa, koska eivät ne halua -eivätkä yksinkertaisesti pysty kompensoimaan meille tuloerotusta (noin 600 euroa per asukas.) Tarkka luku on saatavissa vasta jälkilaskennan kautta.
Meidän itse on nostettava itsemme uuteen kiitoon. Juuri nyt ei näytä kovin valoisalta, kuntajohto kun näkyy käyvän tuulella ilman selkeää tavoitetta ja asetettua päämäärää tulevausuudestamme. Jo nyt tiedetään, että tämä vuosi tuo tullessa taas uuden roisin ennätyksen alijäämäämme. Nyt jos koskaan olisi otettava ohjat totaalisesti omiin käsiin. Ei apu tule kriisipalavereissa istuen ja muiden tarinoita kuunnellen. Se tie on kuljettu kertakaikkisesti loppuun.
Ensio Uusitupa,
Vimpeli
