Alajärven keskustassa on pyörinyt kaivinkoneita pitkin kesää kuin muurahaisia; jokainen oman askareensa parissa, josta ei satunnainen ohikulkija ota selvää. Myös “kotikatumme” peruskorjaus on ollut todella perusteellinen; tien uusimisen lisäksi on vedetty valokuitukaapeleita, vesi- ja viemäriputkia ja nyt viimeksi kaukolämpö. Infrastruktuurin koheneminen tuo elämään monenlaisia poikkeustiloja, niin iloinen asia kuin onkin. Kotoa lähtiessä ei ole aina tiennyt, mitä reittiä pääsee takaisin.Joskus pihaan ajaminen on ollut kuin temppuradalla etenemistä; liikkuvien koneiden ja parkkeerattujen autojen väistelyä, pihaan tarkasti kahden kaivannon välistä ja kerran pihakuusen alta oksat auton kattoa raapien, kun liittymä ehdittiin kaivaa auki pikaisen asioilla käynnin aikana. Vesi ja sähköt ovat olleet poikki useampaan kertaan, yleensä ihan yllätyksenä. Uudesta kevyenliikenteenväylästä olemme Särkipadontiellä iloisia. Toivottavasti kaupungilla on varaa myös aurata se talvisin; aiemmin koululaiset ovat oikaisseet pellon yli säällä kuin säällä, myös puolen metrin upottavassa lumihangessa. Kaukolämpö ajatuksena, hukkaenergian käyttäminen kotien lämmittämiseen, on kaunis. (Unohdetaan tässä yhteydessä lämmön tuottamiseen käytettävä maakaasu, kivihiili, turve ja muut ei niin nykyaikaiset ja ilmastoystävälliset energiamuodot.) Sanana kaukolämpö tuo mieleen kaukana elävät ystävät, joita usein tulee ajateltua. Täytyy tunnustaa, että vaikka elämän ruuhkavuodet vähentävät yhteydenpitoa ihan luonnollisista syistä, facebook-elämä passivoittaa yhteydenpitoa. On helppo kirjoittaa kuulumisensa päivitykseen, tosin yleensä melko kevyesti ja yleisellä tasolla. On helppo lukea, mitä ystävä ja tuttu kirjoittaa omasta arjestaan. Liian harvoin tulee kysyttyä todellisia kuulumisia edes yksityisviestillä, puhumattakaan soitoista tai tekstiviestistä, jotka langattomana aikana hoituisivat mistä vain. Uskon, etten ole ainoa näin ajatteleva. Haluan haastaa itseäni muuttamaan ajatukset teoiksi, ottamalla yhteyttä heihin, joihin ei sattumalta törmää kaupassa tai koulun pihalla. Haastan sinutkin. Laita “yv” facessa tai soita. Ja jos haluat vähän panostaa, kirjoita oikea kirje. Kummit ilahtuvat lasten piirustuksista ja kuulumisista; omaa kummia voi muistaa vaikka kukkalähetyksellä. Pian on tulossa taas se j:llä alkava aika. Se on ainakin hyvä “tekosyy” lähettää kortti omilla kuulumisilla tai soittaa. Ja hei, yksi hieno lahjaidea ystävälle tai sukulaiselle, asuu hän kauempana tai ihan lähellä, on Järviseudun Sanomien tilaus ensi vuodeksi. Silloin voi olla varma, että tuo ihminen muistaa sinut, kerran viikossa vähintään.
