Tänä syksynä perusopetuksen aloitti noin 56 000 lasta. Heille on perusopetuslain mukaisesti järjestettävä koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa kouluajan ulkopuolella. Toimintaa tulee olla tarjolla myös kakkosluokkalaisille sekä muillekin, jotka sitä erityisesti tarvitsevat. Kunta saa valtionosuutta toiminnan järjestämiseksi ja se voi periä palvelun käyttäjiltä kohtuullista maksua. Lapset saavat iltapäiväkerhoissa välipalaa, he voivat tehdä läksyjä tai leikkiä ja heillä on turvallinen aikuinen seuranaan siihen saakka, että kotiin ehtii töistä aikuisia tai kouluista isompia sisaruksia. Kouluverkoston harventuessa aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen aiheuttaa kunnissa asiasta vastuussa oleville päänvaivaa. On kovin hankalaa ja kallistakin löytää työntekijä muutamaksi tunniksi aamuin illoin, tilat, tarvikkeet ja muu tarvittava esimerkiksi sivukylän koulun ainoalle ekaluokkalaiselle. Kunnat ovat Järviseudulla hyvin sitoutuneet siihen, että toimintaa on tarjolla. Jos vanhemmat työskentelevät kotitilalla, aamu- tai iltapäivähoitoa ei välttämättä tarvita. Tilanne on toinen, jos vanhemmat ovat palkkatyössä tai yrittäjinä ja vielä vaikeammaksi asian tekee, jos työmatka on pitkä. Omien vanhinten lasten aikana iltapäivähoitoa ei vielä ollut. Se oli karmea tunne kun tiesi, että seitsenvuotias on koulun jälkeen yksin kotona puolilta päivin alkaen aina ilta viiteen tai kuuteen asti. Jääkaappiin tehtiin voileipiä valmiiksi ja ohjeena oli, että ovea ei saa avata kenellekään. Kerran taloon oli yrittänyt nuohooja, mutta niin vain ovi oli pysynyt kiinni ja osapuolet kurkistelleet toisiaan oven lasin läpi. Vahinkojakin sattui. Kerran sisällä oli pelattu jääpalloa ja pallo lentänyt korkean uunin päälle, jolloin sitä hakemaan kiipeillyt lapsi oli pudonnut lattialle. Turvaa toi, että saman tien varrella asui paljon lapsiperheitä. Lapset leikkivät paljon keskenään ulkona ja aina jonkun kotona oli aikuisia paikalla. Yhteisöllisyys oli voimaa silloin ja on arvokasta nykypäivänäkin. Ei lapsille traumoja jäänyt, hyvin ovat pärjänneet. Aikuisina he kertoivat monenlaisista kolttosista, mitä olivat yksin ollessaan keksineet. “Et tiedäkään, miten monta kertaa me laskettiin talon katolta talvella takapihalle päin kelkkamäkeä”, he kerran tunnustivat. Ilta- ja aamupäivätoiminnan tarjoaminen pienille koululaisille on huikea parannus entisiin aikoihin. Säästöjä tehdään ja leikkauksia etsitään kaikkialla, mutta tässä asiassa ei saa säästää. Lapset tarvitsevat turvalliset olosuhteet jokaiseen päivän hetkeen.
