Aikana, jona viihdykkeet ovat pääsääntöisesti sähköllä toimivassa muodossa, on virkistävää palata lasten kanssa “perusasioiden” pariin. Viime kesänä patikoimme Pyhävuorella Pikkupeikon kierroksen ja saimme kuin saimmekin tälle kesälle suunnitelmissa olleen OP-kierroksen (2,7 km) käveltyä perheen voimin. Sää oli sopivasti kauniin aurinkoinen, luonto siirtymässä hiljalleen kesäasustaan syksyisempään kuosiin. Lapset olivat täynnä innostusta, joka puun takaa löytyi jotakin mielenkiintoista.
– Kato, täällä on siemeniä! (3-vuotias löysi sieniä)
– Onpas täällä hieno alakerros (sama katseli tieltä alas vanhaan hiekkakuoppaan)
– Kyllä nää puolukat on kirpsakoita, mutta hyviä. (6-v)
– Oottakaa mua, mää syön vielä näitä mustikoita! Täällä Pyhävuorella kaikki maistuu niin hyvältä. (6 v. hetken kuluttua)
– Mitä nämä ruskeat sienet on? (8 v.)
– Miten tämä kivialue on tänne muodostunut? (10 v. ihmetteli pirunpeltoa)
– Ja mitäs ihmettä nämä on, pääsi minulta, kun astuin tielle levinneeseen kasaan kellanvihreitä pieniä palluroita, jotka muistuttivat jotakin märäntyneen kananmunan ja jättilaismarjojen väliltä. (Kuulemma olivat värikuulapanoksia.)
Tiellä kohtasimme käärmeen, ja pillimehuja juodessaan lapset seurasivat leppäkertun touhuja. Luonnon ymmärtämisen lisääntyessä myös sen arvostus kasvaa, ja ihminen tajuaa oman vastuunsa omasta ympäristöstään. Tätä ei koulun penkillä istuttaessa ehkä sisäistä.
Luonnossa liikkumisen vaikutusta ihmisen hyvinvointiin on viime aikoina tutkittu, ja poikkeuksetta positiivisin tuloksin. Metsähallituksen kansallispuistojen vaikutuksia selvittäneessä tutkimuksessa todettiin erityisesti ruuhkavuosi-ikäisten, naisten ja lasten hyvinvoinnin kasvavan luonnossa.
Luonnossa liikkuminen tarjoaa lapsille virikkeellistä ja kehittävää toimintaa. Lapset nauttivat yhdessä olemisesta ja tuntevat liikkumisen riemua. He saavat myönteisiä kokemuksia sekä oppivat uusia taitoja ja asioita. Luonnossa liikkumisen koetaan vaikuttavan myönteisesti myös lasten mielikuvitukseen, luovuuteen ja oivaltamiseen. Vanhemmat kokevat, että lapset saivat lisää itseluottamusta ja rohkeutta eivätkä kokeneet luontoa pelottavana. Myös aikuiset kokevat pystyvänsä olemaan läsnä lapsille paremmin luonnossa kuin sisätiloissa, sanotaan metsä.fi -sivustollakin.
Useimmilla meistä näillä leveysasteilla lähin metsä on kivenheiton päässä. Kauniista syyspäivistä kannattaa nauttia niin kauan kuin valoa ja lämpöä riittää. Eväät reppuun ja lasten tai lastenlasten kanssa metsään, siinä saa itsekin hyvän tekosyyn nauttia luonnon terveysvaikutuksista – myös sisäisesti ja samalla voi kerätä ainekset vaikka sienipiirakkaan tai puolukkarahkaan!
